Hei. Mistä tänäpäivänä löytää voi, tuon rikkumattoman rauhan?

Lähtisitkö kanssani, tuonne salomaan pellolle; missä kesäisin käki tuo kukkuu;  ja tyyneys, rauha, syvä hiljaisuus, on aivankuin, päivällä, "luonnon olemus", täällähän nukkuu. Karjanaita kotihin, jo purattu on, jäi jäljelle veräjä vain "vieno", Sulkuriut sivussa, vain "nojailee", pään lähellä kukkii jo kielo. Siinä se kaihoten aattelee; vielkö virkani takaisin ma saisin; Ennen estin karjani leviämisen, vain koirat, ohitta sai sen. Mennä, kuin koira veräjästä. Se sanonta on aikojen takaa. Nyt jos isäntä, päivälevoll' on, ei koira saa haukkua, enää, aidan takaa. Karja, kun rauhassa ruohoaan syö ja käki, kun kauniisti kukkuu.Siinä ei haukkujaa kaivata, olis paremp' mennä koirankoppin,makaan . Niin, se rikkumaton rauha se, jota jokaisen elämä kaippa. Vaikea sitä on esille, kaupungeista "kaivella". "Salomailta", sen löytänee, vaan, edellyttää, se silun rauhaa. Sielunrauhan Suomalainen sai, kun toivat Evankeliumin he meille, muutenhan oltaisi lepikossa, kuin Aatami silloin aikoinaan, kun, Eeevankanssa, lähti omille teille. Jeesus, Tie ja Totuus on, Tie joka pois, "lepikosta" johtaa. Sille Tielle, ken lähtee vaan, niin varmasti, Oikean Isänsä kohtaa. Täällä "salomaalla", veräjäpuulle, kun istahtaa ja kuuntelee rikkumatonta rauhaa. Täällä, missä ei lippukulkueet marssine', eikä noitarumpuin' sävelet pauhaa. Tämä sitä Jumala lahjaa on, jota toivois', saada toisillekkin antaa. Ensin Evankeliumi sydämeen, ei Jeesus siel' muuten voi olla. Kodinhan laittaa lintukin, missä kaikkien, hyvä on olla. Kiitos. Siunaten, Lasse Hietanen.   

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu