Hei. Huomenta. On kiva taas tavata. Hyvää päivän jatkoa.

Maailmanmielinen ihminen, kun huolestuu; Sinä Jeesus veit meidät, aivan uuteen sisälle. Tähän asti isot "armeijat" suhtautui, kuin sonni tekee; porttiin uuteen: Sitä se pelkää ja kummeksuu; mikä tulikaan tielleni tälle. Minunhan piti saada elää vapaasti, eikä sulkuu, saanut tulla tielle, elämälle. Vaan nyt, Isä, portin uuden toi, joka sonnin ylivaltaa estää ja portti tuo, niin vahva on, kyll' puskemistakin se kestää. Isäntä portin tuon avata voi, että köyhäkin pääsevi' kulkee'. *  Kerran eletyssä elämässä. Lähti sonni tuo kylätielle, kylätielle jossa paljon portteja ol' ja isännät, "vailla vertaa". Naapurin vahva, isoisä sai ottehen' renkaasta nenän, vaan sonnipa ajatteli vahvemmaks' ja tehdä hänelle tenän. Isännän kanveesiin selälleen vei ja ajatteli vahvempi olla. Vaan annas olla, kun kuitenkin, ei isäntä ollut pelkkä nolla. Vapaapainia siinä jatkettiin, vaan etusormen ote tuo piti. Isäntä pääsi siint' nousemaan ja naapuri hevosen, kans' köysineen tuli jo heitä liki. Se vihaisellakin sonnilla on, on Isännällä viimeinen valta. Talutustangon, kun nenäänsä sai, niin tokeni kiukkuinen valta, vaikka se siinä pelotteli, oli kuitenkin, tekemään heikko. Isännillä yhteinen tavoite on, vaikka sonnin omatahto, on pelottavan suuri. Sai oman aikansa pelotella, vaan yhdistyksen tavoite, se voitti. Isännät näyttivät sonnille ja kytkyaika sille taas koitti. Sinua tarvitaan siemennykseen, ei kannata karata koskaan. Vaikka sä isäntäsi selälleen paiskasit, tuohon rapaan ja kaikkeen moskaan. Siemennä uusia vasikoita, niin paljon, kuin tarvetta meillä; vaan se, muista sonnini; älä vapaana kulje, sä tällä, sivutiellä. Uusi portti sulle laitetaan, sitä katso sä lyhyest', tai pitkään ja älä rakas ajattele; ei mua pidä, portit nuo mitkään. Vaan, sonni ota jo opiksi; tää tie jota vapaana juoksit, tätä tietä hoitaa, vähän kouluja käyneet ja varattomammat, "vain", "isännät". Vaan heillä on Isä taivaassa ja menevät, kerran Hänen, he luokse. Ei maaseudun teilläkään riehua saa ja pelotella uskovaa kansaa. Se tiedä sä, sonnikin, perkele levittelee innolla tiellemme, monenlaista ansaa. Ei viimeinen voima lihakseen, se perustu sonninkaan sarveiss', vaan polvilleen se menee sonnikin, kun tarpeeks'- vahva Isäntä saapuu. Jos ei meillä, olis ollut naapurissa, tarpeeksi vahvaa "herraa,"- isäntää; "Sonnit", ne kylätiet valtaisi ja pelollaan maaseudut autioittaisi, kuin olis, tuhma sonni, tehnyt kerran, vaan onneksemme, Isämme, lähetti, meille Herran. Kiitos Jeesus, että elät ja tulit. Rakkautesi voima on joka voitta suihkarit kaikki. Ohjuskaan ei kerkee' tavoitta: Rakkaus päihittää kaikki. Ylipäälliköt raketteihinsa nojailee ja kokee on vahva tuo tuki. Vaan eivät vaivaudu he Raamatusta lukemaan; miksi Jeesus Tuo luoksemme tuli. Kuitenkin sanoo Hän tänäänkin: Vain Rakkaus kaiken voitta: minä, (Jeesus), olen rakkaus. Tahdon ohjuksen asmast', sit, kanssas, sit, koittaa. Kiitos. Siunaten, Lasse Hietanen.  

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu