Hei. Me luulimme tulleemme rikkaammiksi, kun munat me hautomakoneelle

anettiin. Vaan, silloin tulimme köyhemmiksi; Me, lapsilta vietiin malli, elon suojaamisiin. Ei hautomakone "siipiensä" alle, voi ottaa tipua pienoista. Ei sillä oo' syöntä', min' ylhäältä tuolta, sais' ohjeita poikainsa puolesta. Oi, kuinka se syömmehen lämpöä antaa, kun katsoa ihanaa tapahtumaa saa; Kana pihalla, kukkapenkin laitaa kuopsuttaa ja pojat, ne ympärillä viipottaa. Vaan, silloin, kun haukka ylhäällä vinkuu ja saalista suuhunsa vartoaa. Emo pojilleen kutsuhuudon luoksensa antaa ja siipeinsä suojaan, hän heidät haluaa. Tämä esitys on aito, myös lapsille antaa; ei tätä saa suurella rahallakaan. Tämän, on meidän Herramme suonut; me siitä luovuimme; heikan'-keikan', vaan. Näin Jumala meidät, myös siipeinsä suojaan; Jeesuksen teolla tarkoittaa. Ei anneta Raamattua, vääriin käsiin, kuin munat, me annoimme aikoinaan; Sydän silt' puuttuu ja asein, sit' suojata pitää, kuin mitäkin panssaria pahimpaa. Kuin kanaemon siipi, on Raamatun kansi, kun avaa sen, aikoen lukea myös, jos "haukkasi" yllä jo pääsi lentää ja ajattelee; "syösi'- myös". On Sana Herran, sun ainut turva, ei huominen enää; sun, ikuinen, yös.  Kiitos. Siunaten, Lasse Hietanen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu