Hei. Olemme enemmän, kuin outoja; Annoimme Luojamme meidät luoda.

vaan emme halua Hänen Ohjekirjansa ohjeita, omaan elämäämme; ohjeiksi meille tuoda. Olemme siinä mielessä inhottavampia, kuin robotit. "Heitähän" saa sentään, tekijänsä ja hoitaja viisautensa mukaan huoltaa ja hoitaa. Me, sensijaan, turvataan useasti, ihan noitaan. Luotu kansa paljon ääniä antoi ja yhteiseen kekoon näin "neulasia" kantoi. Vaan mitä teki ylpeät johtajat tuolla, norsunluutorneissa kaupungin puolla. Ylitse kävelivät, päällä tasakäppää ja muutenkin pitivät, vain rypysakkia, ei heistä tarvii välittää yhtikäs mitään; kyllä Jumala hulluistaan huolensa pitää. Me oommehan tasa- arvo kansaa, vaikka virittelemmekin aktiivisesti, joillekkin, jonkunluokan ansaa. On se hyvä, kun kansas' on jako, on aina olemassa, kiilan rako ja leka kyllä jostakin löytyy ja häikäilemättömäthän aina voimakeinoista "hyötyy", kun tulee, kuin vierasta sikaa lyötyy. Jeesus; eiks' ikävä o' aina aitios' olla ja katsella kansaa, jok' on, kuin nolla ja suurta osaa kansasta "sorsii" vaikk' kansa katsois' epätoivoss', vahvoja orsii; raharötköt ne senkun  hymyilee vaan ja köyhäkansa nurkissa lymyillä saa. Sydän kun on jäätä, ei taivaasta mitään, belsen oppi, kun kokonaan, täyttänyt sen. Siin' ei auta, kansan suurenkaan itkut, kun sydämen vartija belsepoika on; vaikka itsekkin "rötkö", on sydämeltään, hyvin onneton. Jeesus, herätä; unilukkarin lailla, tää kansa jo vihdoin laulamaan. Paljonhan täällä on laulua vailla, virsikirjat aivan,"pullistelee" vaan, kun ilo ei suomalaisilta ilmoille pääse ja yhteislauluja enemmän laulamaan. Iso osa kansaa; nyky,- rok' ,"jalkapuussa", lattianrajassa istuskelee ja sielunsa tuskaa jo huutelee. Kuka heitä kuulee ja auttaa osaa; Vain Sinä, Rakas Jeesus ainoastaan.  Kiitos. Siunaten, Lasse Hietanen.  

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu