Hei. Rakas Ystävä; Me lahjana elämän saimme; paljon enemmän,

kuin ansaittiin. Ei omat ansiot riitä, ne jäävät, vain kadottaviin. Täältä kaukaa pohjolasta, kun katselemme tuonne Israelin maata ja sen ympäröimiä kansoja. Olemme vähän, niinkuin olisimme, kuin Jeesusta pyysi perkele kanssaan korkealle vuorelle; Olemme mekin; "näköalapaikalla": Kaikilla meillä on lahjaksi saatu,- keho, maa, omaisuus, ymmärrys; siis, aivan kaikki on lahjaksi saatuja leivisköitä. Miten he siellä kansoina ovat niitä käyttäneet. Perkele lupasi silloin ja näyttää myös tänäpäivänäkin; kaiken tämän loiston ja rikkauden saat, kun kumarrat minua, (Puuttuen tietysti Jumalan Sana). Useinkin, kaukaa on "helpompi" nähdä kokonaiskuva laaja-alaisista asioista, kuin "pakertaessa" niiden keskellä. On ollut ja on: Kumartajat ja Ei kumartajat. Ei se valeloisto tullutkaan heille; kuin "manulle illallinen", vaan vielä; dynamiitti ja metalliteollisuutta; "hyvin työllistävät"; voisi maallikko ajatella; "kunnon poikia, joil' on oikia, luonnon laatu ja meininki"; Vaan mitä vielä: työlään työn teettäjähän on itse pää perkele. Kansan, Herraa pelkäävän, viisaus, vain lisääntyy. Rakkaus on kekseliäs, hymy kasvot kaunistaa. Vihamieskin siitä osan ottaa saa. Rakkaus ei vähene, vaan se lisääntyy. Siitä kiva "veijari"; vain, ain' vahvistuu. Ruutipyssyin' räiskijät, ne naamioihin jo kätkeytyy, kerran kuilu kauhea, edessään avautuu. Herra haluis' siunata, myös kurjimpia, maan. Sydän, kun vain nöyrtyisi; Jeesuksen, vastaan ottamaan. Vaadittaisko jo vihdoinkin; barabasta me ristihin ja lopetettais' jo Jeesuksen vainoaminen, jokaisesta sanastakin. Kuinka kestää kuori maan, min' laatoist' tehty on. Pommi kaks' niin sitkö' on, kun, Jumalan vuoro on. Ken ei tunne laavoja, niin "kipitä" katsomaan. Kyllä siellä tulivuoren juurella, saa varpaita lämmittää. Algaidat, toisetkin hikiset, jotk' "pyjamissaan" hikoilee; saisivat mennä laavan luo, katsomaan kuinka se virtailee. Tulisko jo "äitiä ikävä" ja kiire kotihin; silloin jos näin kävisi; et' hypättäis', oikeaan "rekehen". Herra armahda ja auta meitä maapallolaisia; ketkä "potkimme"tätä palloa, kuin, ois' se, omaamme. (Muistuttaa muuten paljon jalkapalloa, koska molemmat ovat tehdyt "laatoista"). Voitaisiko sopia yhteisellä sopimuksella, että lopetetaan; vääränlainen "potkiminen". Onhan meillä se tarpeellinen; mitä on vähän, tahi, yksi ainoa, onneksemme olemassa. Kiitos. Siunaten, Lasse Hietanen.    

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu