Hei. Päivän Tunnussana v.1939, 1. Joh. 1: 5-2-: 2, VAELTAMINEN VALOSSA

5. Tämä on se sanoma, jonka olemme Häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, Hänessä ei ole mitään pimeyttä. 6. Jos sanomme, että meillä on yhteys Hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi (Tai ”tee” tai ”elä”.) totuuden mukaan. 7. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta (Tai ”jokaisesta”.) synnistä. 8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. 9. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 10. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, teemme Hänestä valehtelijan eikä Hänen Sanansa ole meissä. 2 Lapseni! Kirjoitan tämän teille, ettette tekisi syntiä. Jos kuitenkin joku syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. 2. Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän vaan myös koko maailman.  Kommentaari osasta, 1:5-6 Valo edustaa kaikkea, mikä on hyvää, puhdasta, totuudellista, pyhää ja luotettavaa. Pimeys taas kuvaa kaikkea syntistä ja pahaa. Se, että Jumala on valo, tarkoittaa, että Hän on täysin pyhä ja totuudellinen ja että Hän on ainoa, joka voi johtaa pois synnin pimeydestä. Valo liittyy totuuteen myös siten, että se paljastaa kaiken, niin hyvän kuin pahankin. Pimeydessä hyvää ja pahaa on vaikea erottaa toisistaan, mutta valossa se onnistuu helposti. Aivan niin kuin pimeyttä ei voi olla valossa, syntiäkään ei voi olla pyhän Jumalan läheisyydessä. Jos haluaa pysyä yhteydessä Jumalaan, tulee hylätä syntielämä ja turvautua Hänen armoonsa.  1:6 Jakeessa Johannes vastaa väärien  opettajien väitteeseen, jonka mukaan ihminen voi samaan aikaan olla Jumalan yhteydessä ja tehdä pimeydestä lähtöisin oevia tekoja. Jotkut väärät opettajat ajattelivat, että ihmiskeho oli paha tai merkityksetön. He opettivat kahdenlaista väärää käyttäytymismallia: kehoa piti kurittaa kieltäytymällä ruumiillisista himoista, tai vastakohtaisesti kaikkien ruumiillisten himojen tyydyttäminen piti hyväksyä, koska ruumis kuitenkin tuhoutuisi lopulta. Ihmiset suosivat luonnollisesti jälkimmäistä ajattelutapaa. Johannes kuitenkin opettaa, ettei Jumalan yhteydessä voi elää paheellisesti. Emme voi rakastaa Jumalaa ja vaalia syntiä yhtä aikaa.   1:7 Vanhan testamentin aikaan synnit siirtyivät vertauskuvallisesti eläimeen, joka uhrattiin (jakeissa 3. Moos. 4:1-35 kerrotaan tästä tarkemmin). Eläin kuoli Israelilaisten sijasta maksaakseen heidän syntinsä, niin että he saattoivat jatkaa elämäänsä Jumalan yhteydessä. Jumala antoi heille synnit anteeksi, sillä he uskoivat Häneen ja noudattivat Hänen antamiaan käskyjä uhraamisesta. Vanhan testamentin uhrit olivat esikuvia päivästä, jona Kristus sovitti kaiken synnin. Todellinen synnistä puhdistautuminen tapahtuu Kristuksessa. Hän on ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin” (Joh. 1:29). Synti tuo mukanaan kuoleman. Jeesus ei kuollut omien syntiensä vuoksi, sillä Hän oli synnitön. Sen sijaan Hän kuoli maailman syntien puolesta. Kun annamme elämämme Jeesukselle ja meistä tulee yhtä Hänen kanssaan, tulemme osalliseksi Hänen kuolemastaan. Hän on maksanut syntiemme hinnan ja Hänen verensä on puhdistanut meidät. Samoin kuin Jeesus nousi haudastaan, mekin nousemme uuteen elämään yhteydessämme Häneen (Room. 6:4).  1:8-10 Väärät opettajat väittävät, ettei synti riko yhteyttä Jumalaan (1:6) eikä ihmisellä ole luontaista tapumusta siihen (1:8). Lisäksi he väittävät, ettei heissä ollut yhtään syntiä (1:10). Se oli valhe, jota Johannes vastusti. Kaikilla ihmisillä on syntinen luonto, ja kaikki tekevät syntiä. Kun ihminen tulee uskoon, hän saa syntinsä anteeksi, mutta uskoontulon jälkeenkin teemme syntiä ja synnit tulee tunnustaa. Sitä ei tehdä sen vuoksi, että siten ansaitsisimme Jumalan suosion. Synnit tunnustetaan siksi, että voimme poistaa esteen, jonka synti on tuonut meidän ja Jumalan väliseen suhteeseen. Monien on kuitenkin vaikeaa myöntää virheitään ja epäonnistumisiaan edes Jumalalle. Kun tunnustamme syntimme ja otamme vastaan Jeesuksen puhdistavan anteeksiannon, myönnämme Jumalalle, että syntiset tekomme tai ajatuksemme ovat väärin ja haluamme kääntyä pois niistä. Tunnustaminen takaa, ettemme kätke syntejämme Jumalalta emmekä myöskään itseltämme. Tunnustamme samalla taipumuksemme tehdä syntiä ja luotamme siihen, että Hän antaa meille voimaa taistella sitä vastaan. Jotkut tuntevat niin syvää syyllisyyttä, että tunnustavat samat synnit aina uudestaan. Toiset taas uskovat saavansa syntinsä anteeksi tunnustaessaan ne mutta ajattelevat joutuvansa kadotukseen, jos heillä on tunnustamattomia syntejä omallatunnollaan kuoleman hetkellä. Kun tulemme Jeesuksen luokse, Hän antaa anteeksi kaikki syntimme- menneet, nykyiset ja tulevat. Meidän ei tarvitse tunnustaa menneisyyden syntejä aina uudestaan eikä pelätä, että Jumala hylkää meidät, jos emme pysy täysin puhtaina ja synnittöminä.  2:1 Johannes käyttää sanaa ”lapseni” lämpimään, isälliseen sävyyn. Hän ei puhu kirjeensä vastaanottajille alentuvasti, vaan osoittaa kiintymyksensä heitä kohtaan. Kirjettä kirjoittaessaan Johannes oli vanha mies. Hän oli tehnyt palvelutyötä suurimman osan elämästään ja monet kirjeen lukijoistaan oli hänen hengellisiä lapsiaan.  2:1-2 Johannes rauhoittelee niitä, jotka tuntevat itsensä syyllisiksi ja tuomituiksi. Syyllisyyden noustessa pintaan ei tule luopua toivosta. Meillä on tukenamme väkevä puolustaja, Jeesus Kristus. Alkukielen sanaa parakletos käytetään toisaalla (Joh. 14:16, 26, 15:26, 16:7) viittaamassa Pyhään Henkeen, mutta tässä se viittaa Jeesukseen. Hän on kärsinyt tuomion puolestamme. Meitä ei voi enää syyttää rikoksesta joka on jo käsitelty ja jonka rangaistus on kärsitty. Kun olemme yhtä Kristuksen kanssa, olemme turvassa Hänessä. Meidän ei tarvitse pelätä pyytää Häntä puolustamaan meitä.  Hän on jo voittanut (katso Room. 8:33-34 ja Heb. 7:24-25).  2:2 Jeesus Kristus on sovintouhri syntiemme puolesta (katso myös 4:10). Hän voi seistä Jumalan kasvojen edessä välittäjänä, sillä Hänen kuolemansa sai tyynnytettyä Jumalan vihan syntiä kohtaan ja syntiemme vaatima kuolemanrangaistus tuli näin suoritettua. Jeesus täytti Jumalan vaatimukset ja otti pois syntimme. Hänessä saamme anteeksiannon ja vapauden syyllisyydestä.  2:2 Toisinaan on vaikeaa antaa anteeksi niille, jotka ovat kohdelleet meitä kaltoin. Jumala antoi kuitenkin anteeksi kaikille ihmisille, ja syntien anteeksianto on tarjolla jokaiselle. Tarvitsemme ainoastaan kääntyä Jumalan puoleen, ottaa vastaan Jeesuksen anteeksianto ja antaa elämänsä Hänelle.  Kiitos. Siunaten, Lasse Hietanen. 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu