Hei. Armon vuonna 1323 meistä suomalaisista tuli kristittyjä. Kuvitella; Saimme,

Jumalan kymmenen käskyä ja ymmärryksen niiden noudattamiseen: Fauff… Mikä lahja: Ei enään tarvinnut ”keittää” lähimmäistä ulkopadassa iltaruuaksi, (Hyppäys lukemaani kirjaan, kun menivät viemään Evankeliumia viidakkoon missä ruokailtiin lähimmäisillä.) Joka tapauksessa; kyllä me paljon on saatu 696 vuotta sitten. Silloin suomalainen sai häätää sielunvihollisen sydämestään ja suden pihastaan: Taivaan Isältä rukoilemillaan, saamillaan aseilla; perkele loittoni,-susi heitti henkensä. Perhe kiitti iltarukouksessa vielä uudestaan Taivaan Isää. Kaikki tämä uusi oli Taivaa Lahjaa. Kenenkäs ”lahjaa” tämänpäivän ”kaverit” on? ”On, niinkuin, kodin ulko-oven välissä joku pitäis' jalkaansa, kun halla sisälle pyrkii ja lapsia yskittää”. Sudet ne kotia kiertää, niin ”ruhtinas” huutaa; kestäkää! Susi on ”pyhä lehmä”, vaikka sitä en lypsäkkään, vaan saanhan jo helvetin makua ja susiani syöttää jo lapsilla, enhän tiedä ruokaa ma parempaa. (Edellä ”puhuttu”, ajateltu perkeleelliseksi hallinnaksi tämänpäivän Suomessa). Olisikohan Suomessa tarpeen tuoda uudelleen Evankeliumi kansalle, ettei meistä kaikista tule pakanoita uudelleen, kun mustien lintujenkin annetaan tehdä pahaa suuresti, maalaisjärkisten ihmisten kodeissa,( naakka.) Lie mustuudenkin perusteella; sielunvihollisen, lempilintu? Jeesus Kristus rakastaa kaikilta osin puhtautta, niinkuin kodin pihankin osalta, ettei lasten tarvitse istua ja leikkiä naakkojen kakoissa. Sielunvihollisen ystvät eivät, he vievät mielellään, Jeesukseen uskovilta, vaikka suusta, haukkaamattomat: Elämän-Leivät. Kiitos. Siunaten, Lasse Hietanen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu