Hei. Kiitos Jeesus Kristus: Hän on tarkoittanut pienenkin käyttöön. Hän antoi

tietokoneen, ja ”hiiren”, että oppisimme kiittämään pienestäkin; elinosastamme, joka on ollut vähän huomaamattomassa; ”näyttelijän”; ”sivuosassa”: ”pikkurilli”. On, vuosikymmenet ollut; ”vain” osassa vähimmän. Vaan esille tahdoit tuoda; ja valtakuntaa; Sä, liikuttaa. Kun ”sivusta” pienen otat; sillä ; ohjukset hävitetään; vain pieni klikkaus sormen; niin maailma hiljenee: Suurinkin ”fiskaali”, (”hallitsija”; omastamielestään) täällä; hänen kasvonsa kalpenee; 'jäikö sittenkin Jeesus Henkiin'; eihän muuten, tää;  mahdollista lie'; ett' ohjusvarastot poistuu; kun ”hiiren” katkaisijan; vain ”rillin”, (pikkusormi) kynnellä ”rapsautat” päälle; ja työsi aloitat. On ennenkin; nainen jo hiirtä, kotituolille paennut; vaan nyt, on ”muoti” toinen; jo ”pressatkin”, (presidentitkin) ”tuolille” (Jumalan Sanaan) pakenevat. Tuli pienelle vihdoinkin käyttöö' ja näyttöö', myös runsaasti; vain pikkurillin kynsi ja maailma ”hävisi”; ei panssarii' ajaakkaan tarvii'; tuonne tulivuoren juurelle; että laava sen allensa peittäis', ja rauhan tois' kansoille. Vaan, nyt saamme ”sirppiä” siitä, joka pakolaiselle ojentaa ja laulaa vapautuksen laulua, joka ympäri pallon; niin kirkkaana kajahtaa. Kiva, kun Jeesus Sä tulit; kanssa pienen ”kyntesi” ja meille Rauhasi annoit; kanssa pienen ”hiiresi”. Nyt Rauhasi kunnailla huokuu, ja kastepisarat kimmeltää, aamuautereessa, usvaharso nousee; kuin; yöpukuaan, poistelee. Tuo, rikkumaton aamun rauha; salomaita soutelee ja Jumalan suuri Rakkaus; näin; ”korvetkin” täyttelee; ei pauku, ei hajoa mikään, vaan aamumme hiljainen on; aamu-usva hiljaisna' nousee, luonto hiljaisna kuuntelee ja aivan, kuin joku kuiskais'; tätä vuosia ajattelin; vaan ”aseita”, tähän en löytänyt; vaan, nyt ne löytynyt on: On ”aseina” pikkurilli ja siinä, sormenpää ja siinä, kova kynsi, joka katkaisijan päälle saa. Saa niillä tietokoneen käyttöön; saa maailmaa liikuttaa ja monia Herramme luokse; näin Sanoillaan johdattaa. Oi mikä onni ja riemu; kun aseet nuo vaikeni. Ja, aamusarastuksen, tuo ihanuus palasi: Saa aamun, ensilintu, jo ”laulukirjan” avata ja meille taas kauneimman laulunsa; taas riemussaan laulella. Oi, tämä on ”paratiisiaamu”, kun vainio hiljaisna on, ja lintujen aamukuoro, jo valmistuu, ilohon.  Kiitos. Siunaten, Lasse Hietanen.   

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu