Hei. Askele Askeleelta, kirjasta;

Maailman seura   Maailmassa, mutta ei maailmasta, on kristittyjen elämänohje. Sen toteuttaminen on saanut erilaisia tulkintoja elämänmyönteisyydestä sen munkkimaiseen pakoon saakka toisaalta. Luterilaisuudenkin parissa tunnuslause on johtanut kirjavuuteen. On kysytty, miten on raja vedettävä ja ylläpidettävä maailmaan päin. Onko sulkeuduttava omaan hengelliseen piiriinsä, vaiko noudatettava vapaan seurustelun sääntöä? >>Että vaikk’ olen maailmassa, Aina eläisin Jumalassa Ja voisin valvoa>>, veisataan virressä. (Kirjoittajan saama virrensäkeistö tähän kohtaan elämässä; 270:10), Vaikka joskus ankaralta tuntuu Herran kuritus, Herralla on siihen valta, Häntä ohjaa Rakkaus. Minut syntiin hukkumasta Isä tahtoo varjella, siksi 0hjaa luoksensa ristin tietä taivaan lasta. Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan. * Tämä samainen säkeistö v:den 1886 VK. Herra vitsas, kuritukses, Vaikka joskus ankarat, Ne vaan onkin osoitukses, Ettäs mua rakastat, Ettet tahdo mua jättää, vaan mun maailman saastasta, Pahuuden myös pauloista Ristin kautta tykös vetää. Kaikki loppuu aikanaan, Armosi ei milloinkaan.) Eläminen Jumalassa ja valvominen ovat ratkaisevia. Herrallemme vieraan maailman kanssa voi seurustella niin paljon, kuin nämä seikat sallivat. Yksityskohtaisia ohjeita ei voi antaa. Siihen ei ole tarvettakaan, sillä kristitty ei viihdy maailman seurassa. Hän näet muistaa, että >>maailmanmielisyys, Sen tavat, ystävyys Varmasti langettavat, Herrasta erottavat>>. Kristitty on kutsuttuHerransa todistajaksi. Maailman seurassa on tämä hänen tehtävänsä. Hän pitää mielessään, että kuumakin rauta vedessä jäähtyy.  Joh. 17: 15-27   Virsi, (ed.VK.) 365: 1, 2.  Kiitos. Siunaten, Lasse Hietanen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu