Hei. Oletko koskaan kuullut, tai lukenut;

Sielujemme vihollisella on; varmuuskettinki ovessaan; jos menet rappusille tömistelemään ja ovelle koputtelemaan, tai ovikelloa soittelemaan; hän raottaa ovea ja ”nillistää, vanhoilla, kaihisilla silmillään sinua” ja ei vaan ota tunteakseen sinua. (kuiskaten, vain sinulle; ja tietysti hänelle) ”entinen sinun asiakkaasi; työmiehesi.” (jatkoa; tavallaan ”yksinpuhelulle”; ”poteekohan tuo belsekin jo vanhuuttaan; muistinmenetystä? Vai mistä tässä on kyse, kun ei entistä kaveriaan tunne. Kysyisi Jeesukselta Kristukselta. Saisi niillä senverran hyvät välit olla. Keskustelihan Jumala ja belse silloinkin; kun suunnittelivat työlistaa paholaiselle; Jobin suhteen. Lie; ajat muuttuneet ja jotkut palkollisista suuttuneet. Tiedä häntä. Tuosta taas tulikin mieleen; onkohan sillä vielä häntä? Erkki Tanttuhan aikanaan häntä poseeratti; ”komeahäntäisenä” herrana; vaan miten on nyt? Eipä kukaan taida poseeroittaa. Arvelen; että hän on menettänyt tässä kovassa elämän tuoksinassa; häntänsä; ehkä jonkun vihastuneen ihmisen vetäessä; kiukkuisena ovensa kiinni;; hänen ajaessaan hänet vihastuneena ovestan ulos, hännän jäädessä ovenväliin ja katkenneen ja, hännän ”saaja”; hän on luultavasti tenyt siitä belsen hännästä; sateennäyttäjän räystäänsä kulmalle naulalla, että; sataako ulkona, vai onko pouta. Jos, hännänpäästä valuu vettä; on hyvin todennäköistä, että ulkona sataa, jos ei naapuri; taas kerran halua juksata ja on kastelukannun kanssa katolla. Kyll’ toi meidän; vähemmän kiva; vanhanajan sarvipää; Täytyy olla; että se on jo ikäsäkkin puoleen, kai pudottanut,-ja lie, turvallisuudenkin syystä,-antanut mennä, sekä sarvensa, että häntänsä; saa, nurkissa luikkia, kuin salavihkaa; eikä häntäänkään tartu niin; virkavallan pihkaa. Jos nuoret; ette ”kaveria” tunne; niin vanhanajan kirjaan; Sata Sananpartta- Sata kuvaa, Erkki Tanttu on onnistuneesti kuvannut piirtäen tämän kelmin. Mutta: Muistakaa: Tuntomerkit: hän kulkee tänäpäivänä; ilman sarvia ja häntää, no tietysti ei aina, kun sitä sanotaan;”tuhansien metkujen ”mestariksi”. Huom! muistuttaa ihmistä. Ihminenhän se oli luultavasti Jeesuksen kanssa, myös, siellä kirkonkin katolla. Hän voi istua vaikka kirkossa viattoman näköisenä. Tunnistelkaamme ja varokaamme. Hän käy ympäriinsä, kuin kiljuva jalopeura; kenet hän saisi niellä. Hän ei välttämättä aina kilju. Hän voi tulla luoksesi; vaikka korvaasi kuiskaten, vaan hänen lopputulemansa on järkyttävä. Rakas Nuori: Ota Tiestäsi vaari ja suunnasta sen, älä kaikista ruusuista huoli.  Kiitos. Siunaten, Lasse Hietanen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu