Hei. Se lintu ei ollutkaan Rauhan kyyhky,

joka pelokkaana lentoon pyrähti. Ei ollut; lehväntuojalintu; joka ilmoitti; vesi on jo laskenut. Oli kuitenkin lintu; joka aikaansa seuras’. Lie, pienissä aivoissaan sitä mietti; mikä; olisi minun tehtävä; nyt. Teen kaikkeni minkä siipeni kestää ja lennän, korkeelle; taivoonpäin korkeuteen; karkuun, kuka minua siitä voi estää; onhan siipeni omat ja aivotkin. Vaan kaikk’, oli vaistoo; ei mitään muuta ja pelko mun valtaani täysin sai. En taivaalta tavoitella, mä voi kuuta; joku toinen ne sinne aikanan Loi. On; tarpeeni osaan, vain tyytyä täällä ja lintuna jatkaa ja seurata vaan; kun sitä mä teen; parhaan osan, silloin; mä; Luojaltain’, saan.  Kiitos. Siunaten, Lasse Hietanen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu