Parasta nousuhumalamusiikkia vuodesta 1974
Parasta nousuhumalamusiikkia on mielestäni ollut julkaisuvuodestaan Sparks yhtyeen ”Kimono My House”. Levy alkaa bändinsä yhdellä suurimmalla hitillä ”This town ain’t big enough for both of us”. Biisi alkaa eteerisesti alkavalla yksinkertaisella ja hypnoottisella diskatissa soitetulla pianoriffillä. Sitten ääneen tulee laulaja Ron Mael jonka hysteerinen falsetti alkaa hokea: ”Zoo time is she and you time, the mammals are your favourite type…” Sen jälkeen massiiviset sähkökitarat jyrähtävät käyntiin ja kappale svengaa kuin palava kaatumatautinen, edesmennyttä rockjournalisti Waldemar Walleniusta lainatakseni. Kappaleiden nimet ovat mielestäni klassikkoja jo nimeltään: ”Falling in love with myself again”, ”Here in Heaven (without you)”, ”Thank God it’s not Christmas” jne. Yhdessä kappaleessa – Talent is an asset – luvataan että suvun nero Albert hoitaa suvun raha-asiat kuntoon. Levy päättyy kappaleeseen ”Equator”. Tässä laulaja on tehnyt treffit naisen kanssa siis päiväntasaajalle klo 3 iltapäivällä maaliskuun 10. ja valittaa kun treffikumppani ei ilmesty paikalle.
Suosittelen lämpimästi levy hankkimista ja että laitat se soimaan kun avaat toisen oluen tai kaadat toisen viinin. The Sparks yhtyeestä lisää
Olen diggaillut bändiä aikoinaan, ja soi toisinaan vieläkin Spotify-listallani.
Nousuhumala-kuuntelu ei ole tullut mieleen, mutta kotibileet aikoinaan kyllä (ja kai sitten myös tuokin, osaltaan).
Hullut Maelin veljekset, erityisesti Ronin Groucho Marx -imitointi ja lavashow mulkoilu-ilmeineen on jäänyt, hyvän musiikin ohella, mieleen.
(Yhtyeen nimi olikin väännös koomikkoveljesten Marx-nimestä).
Ilmoita asiaton viesti
Heh – tuota Marx väännöstä en ole tullut ajatelleeksikaan enkä tiennyt – kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Vanhassa vara parempi, eikä välttämättä tarvitse levyäkään.
https://www.google.com/search?q=youtube+helan+g%C3%A4r&oq=youtube+helan+g%C3%A4r&aqs=chrome#fpstate=ive&vld=cid:5f0ce2d0,vid:vapvyKBqSNk
Ilmoita asiaton viesti
Muistan tuon yhtyeen ihan riittävän hyvin ja muisto on ihan hyvä enkä aio pilata sitä kuuntelemalla uudelleen. Tuon aikakauden eräällä tavalla kammottavin britti-pop-yhtyeen levy oli Queenin A night at the opera, https://en.wikipedia.org/wiki/A_Night_at_the_Opera_(Queen_album), jota äänitettiin näköjään ”vain” neljän kuukauden ajan, mutta minun muistikuvani oli, että kyllä äänenlaadun niin totaaliseen tuhoamiseen vuosi olisi tarvittu. Sinänsä sääli, kun musiikki oli hieman poikeavaa sen ajan (-75) listahiteistä. Kyllä sitä tuoreeltaan tuli kuunneltua aika paljon, mutta muistaakseni jo joskus 80-luvulla äänenlaatu alkoi tökkiä ja seuraavina vuosikymmeninä siitä ei enää pystynyt juuri muuta kuulemaan, kuin tukkoisen, säröisen, kohisevan ja epädynaamisen liian monta kertaa nauhalta tai raidalta toiselle äänitetyn surkean äänenlaadun.
80-luvulla äänitysstudioissa alettiin sitten käyttää jo digitaalista tekniikkaa, jossa äänenlaatu ei muuttunut vaikka raitoja kopioitiin useita kertoja. Ry Cooderin Bop till you drop oli ensimmäinen digitaalisesti äänitetty vinyyli, jonka minä ostin. Wikipediasta: ”Bop Till You Drop on yhdysvaltalaisen kitaristi ja laulaja Ry Cooderin studioalbumi vuodelta 1979. Levyn on julkaissut Warner Bros. Records ja sen on tuottanut Cooder itse. Äänitys on tehty digitaalisesti monikanavaisella 3-M nauhurilla. Kyseessä on ensimmäinen isolle levy-yhtiölle digitaalisesti äänitetty pop-albumi.”, https://fi.wikipedia.org/wiki/Bop_Till_You_Drop
P.S.
Myös Queen oli Marx-veljesten faneja. A night at the opera oli ensimmäinen Queenin levy, joka oli nimetty Marx-veljesten elokuvan mukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Itselleni kyllä Queenin A night at the opera kuuluu klassikoihin, sekä sävellysten, innovatiivisen soittamisen että studiotyöskentelyn näkökulmista.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt kun tuli puheeksi, niin varasin tuon levyn vuoden 2011 digitaalisen remasterin Vaski-kirjastoista: https://vaski.finna.fi/Record/vaski.2645437, sen ainoan, joten muut saavat joko odottaa tai jos ovat muun kuntakirjastoyhteenliitymän alueella, niin omastaan. Laitilan pääkirjastoon en kyllä lähtisi lainaamaan ja siellä on tuon tallenteen ainoa kappale. Kyllä varaaminen ilmaiseksi netin kautta on hienoa.
Kyllä se vähintään on sen arvoinen, että sen vihdoin kuuntelee ensimmäistä kertaa kunnollisena äänitteenä.
Hieman samantapaista keinoa olen käyttänyt minulle mieluisempien muusikkojen tuotosten jälkiseurantaan. Esimerkiksi Frank Zapan arkisto, The Vault, jonka Vaultmeister on Joe Brockmaier, julkaisee edelleen ajoittain mielenkiintoisia äänitteitä, joten kannattaa selata hakutulosta uusimmat julkaisut ensin järjestyksessä. Nytkin minulla on varauksessa pari tänä vuonna julkaistua Zappan kokoelmaa, 2 CD ja 6 CD sisältävät julkaisut. Niitä on varanneet muutkin, joten olen jonossa.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt kun tuli puheeksi, niin minulla on kirja, jonka nimenä on 1001 Albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään. Siinä on kansikuvana David Bowien LP:n Low kansikuva, jossa on Bowie sivuprofiilissa oranssiin hyvin vahvasti sävyttyvässä värimaailmassa. Se kuuluu Bowien ns. Berliini-trilogiaan, josta hankin myös Heroes’in vinyylinä ja kolmannen, Lodgerin kopioin vinyyliltä 1/4-tuuman kelanauhalle, 9,5 cm/s vauhdilla, joka oli kaksinkertainen verrattuna C-kasettiin. Kelanauhurissa oli 10½-tuumaiset kelat ja se oli hurja vehje, kissakin sitä säikkyi, kun pikakelasi yli 50 km/h vauhdilla, mutta näistähän juttua riittäisi..
Niin sitä vaan, että olisi ne kuultava kerran kunnollisenakin tallenteena, jos sellainen on. Tuossa taas on mukavaa ajanvietettä aika paljon.
Tuo suomalainen toteutus on konseptiltaan kopio, netissä on kaikenmaailman listoja, jotka ovat toteutustavaltaan paljon kätevämpiä kuin kömpelö paperinen. 1001 albums hakuna tuottaa mm.: https://en.wikipedia.org/wiki/1001_Albums_You_Must_Hear_Before_You_Die ja online-versiona siellä linkattuna http://www.1001albumsyoumusthearbeforeyoudie.net/, jossa voi kuunnellakin musiikkia, jos on ihan outo tapaus. The Rolling Stone -lehden listoja olen joskus selaillut, mutta siellä albumeja on vain 500.
Ilmoita asiaton viesti
Lapsuudentuttu kuunteli nousuhumalamusiikkiaan Hurriganesia aamuyöstä niin innokkaasti ja kovaa, että poliisi kärräsi ukon putkaan.
Ilmoita asiaton viesti