Ihmisperäisten CO2-päästöjen aiheuttamaksi uskotulle, ilmaston uhkaavalle lämpenemiselle ei tieteellistä näyttöä ole olemassa

Petteri Taalas,  Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) pääsihteeri, 24.10. 2020 TV1:n Ykkösaamussa näytti liittävän ihmisperäiset hiilidioksidipäästötkin maapallon sekä arktisen että antarktisen napa-alueen jääpeitteiden sulamista uhkaaviksi tekijöiksi, mistä sitten edelleen seuraisi valtamerien pintavesien tuhoisa nousu.

Viitteistä https://hifast.wordpress.com/2020/10/27/sea-ice-extent-global-antarctic-and-arctic-day-299-2020/ ja https://hifast.wordpress.com/2020/10/28/sea-ice-extent-global-antarctic-and-arctic-day-301-2020/ käy kuitenkin ilmi, että esim. tänä vuonna etelänapa-alueen vuodenaikoihin perustuva valtameren jääpeite on suurempi kuin kuin vuosien 1981-2010 keskimääräinen jääpeite. Sensijaan pohjoisen napa-alueen valtameren jääpeite on selvästi vähentynyt vuosien 1981- 2010 keskimääräisestä jääpeitteestä.

Olen jo aikaisemmista keskusteluistamme ymmärtänyt Petteri Taalaksen sanoneen, että hän olisi täysin tyytyväinen, jos ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen vaikutus ilmaston lämpenemiseen olisi niin vähäinen, ettei siitä tarvitsi huolestua. Tällaiseksihän minä itse ole asian juuri kokenut. Petteri Taalaksen olen kyllä ymmärtänyt rajoittaneen hiilidioksidipäästöjen leikkaustarpeen fossiilisiin polttoaineisiin sekä IPCC:n omaksuman ilmastoherkkyystavoitteen, em. ykkösaamun mukaan, 1,5 – 2 C-asteeseen, mutta hän ei näytä kuitenkaan sitä vielä omaksuneen niin pieneksi, ettei sitä voi nollasta erottaa, kuten sen itse ymmärrän. Esimerkiksi puheenvuorossani https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lauriheimonen/poliitikoilla-ilmaston-ihmisperaiseksi-uskottuun-uhkaavaan-lampenemiseen-tarvittava-tieteellinen-naytto-saavuttamatta/ olen esittänyt: ” – – –  viimeaikaiset ilmastomallitutkimukset osoittavat IPCC:n omaksuman ilmastoherkkyyden olevan sillä tavalla liioiteltu, että se – jo todellisuudesta tehtävien havaintojen mukaisesti – lähenee nollaa:
”57 responses to “Recent CO2 Climate Sensitivity Estimates Continue Trending Towards Zero; käännös: 57 vastausta asiaan ”Viimeaikaiset hiilidioksidin ilmastoherkkyysarviot jatkavat suuntautumista kohti nollaa”.

Tähän mielestäni ei ollenkaan sovi Taalaksen esittämä näkemys, jonka mukaan ihmisperäiset, viimeaikaiset hiilidioksidipäästöt ilmakehän lämpötilaa olisivat nostaneet. Meillähän on hyvin tiedossa, että viimeisen 100 miljoonan vuoden aikana tapahtuneiden mannerliikuntojen seurauksena koko maapallon ilmaston lämpötila on rajusti laskenut, mikä aleminen on antarktisella alueella ollut luokkaa 40 C-astetta, arktisen alueella luokkaa 20 C-astetta ja päiväntasaaja-alueella luokkaa 2 C-astetta. Eteläiselle napa-alueelle muodostunut vakaa manner näyttää pitävän siellä lämpötilan vakaana, kuntaas pohjoisella napa-alueella mannerliikunnot lämpötilaa edelleenkin säätävät. Ne saavat aikaan muutoksia valtamerien pohjoisimpien pintavesien virtauksissa, arktisen alueen valtameren virtaukset siihen muaan luettuina. Aivan muutama päivä sitten esim. Tyynen Valtameren pohjoisosassa, Alaskan eteläpuolella todettin merenpohjassa järistelyä. Pohjoisen Jäämeren virtausten muutosten todennäköisinä seurauksina esim. Huippuvuorilla ja Pohjois-Siperiassa on lämpenemistä todettavissa.

Viimeisen 100 miljoonan vuoden ajalta sekä geologiset että viimeaikaiset havainnot osoittavat, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendit ovat aina seuranneet ilmaston lämpötilan mutostrendejä eikä päinvastoin. Kun esim. Mauna Loa’n mittausten mukaisten hiilidioksidipitoisuuksien uskotaan olevan seurausta ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä johtuvia, se on pelkkä hypoteesi, mille näyttöä todellisuudesta ei olemassa ole. Asianmukaiset tutkimukset osoittavat, että nuo mittausten mukaiset hiilidioksidipitoisuudet seuraavat keskimääräistä valtamerien pintavesien lämpenemistä.

Katsokaamme myös, mitä  David Wojick, Ph.D. sanoo viitteessään https://papundits.wordpress.com/2020/10/21/crisis-looms-in-alarmist-climate-science/: ” – – – Climate science is dominated by alarmists addicted to the idea that increasing carbon dioxide will cause dangerous global warming. How much warming is thus the central scientific question. This is also a policy crisis. If we have no idea how sensitive the climate system will be to increasing CO2 levels then we have no basis for making climate change policy.The scientific method says observation trumps theoretical modeling. Käännös: Ilmastotiedettä hallitsevat paniikin lietsojat mieltyneinä ideaan, minkä mukaan lisääntyvä hiilidioksidi aiheuttaa vaarallista, maailmanlaajuista lämpenemistä. Missä määrin lämpenemistä tapahtuu, on täten keskeinen tieteellinen kysymys. Tämä on myös poliittinen kriisi. Jos meillä ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka herkkä ilmastosysteemi tulee olemaan lisääntyvälle hiilidioksiditasolle, sitten meillä ei ole mitään perusteita tehdä ilmastonmuutospolitiikkaa. Tieteellinen menetelmä toteaa havainnon vievän voiton teoreettisesta mallinnuksesta.”

Viittaan tässäkin John Dewey’n kirjan Filosofian Uudistaminen suomentajan Tuukka Perhoniemen esipuheeseen, missä hän toteaa:
”Totuuteen tarvitaan toimivuutta: aluksi on arvio tai hypoteesi, jota tulee koetella, ja mikäli se auttaa toimimaan halutulla tavalla maailmassa, se on oikea. Älyllisiä käsityksiä tulee siten arvioida sen mukaan, millaisia käytännön seurauksia ne tuottavat.”

Lause ”Tieteellinen menetelmä toteaa havainnon vievän voiton teoreettisesta mallinnuksesta” tarkoittaa, että hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n omaksumat mallinnokset, poliittisena kosensuksena, ilman tieteen edellyttämää näyttöä todellisuudesta ovat vasta hypoteeseja, joiden perusteella ”meillä ei ole mitään perusteita tehdä ilmastopolitiikkaa”.

Kun havaintojen mukaan ilmakehän hiilidiokdipitoisuuden muutostrendien on aina todettu seuraavan ilmaston lämpötilan muutostrendejä eikä päinvastoin, hiilidioksidipäästöjen leikkaamiselle ei perusteita olemassa ole. Sensijaan lisääntyvästä ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta hyötyy maapallon kasvillisuus analogisesti kasvihuoneiden hiilidioksidipitoisuuden lisäämisen kanssa.

Olen täällä usein toistanut Eija-Riitta Korholalta oppimaani sanontaa: Ihmisperäisistä hiilidioksidipääsöistä on syytä luopua vasta sitä mukaa, kuin kilpailukyky sitä edellyttää.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu