Avoin kirje kokoomuksen eduskuntaryhmälle

Perustuslakivaliokunta teki viikko sitten päätöksen, jonka mukaan EU:n elpymispaketti vaatii eduskunnassa 2/3 enemmistön. Pian päätöksen jälkeen jokaisen median huomio kääntyi kokoomukseen, ja puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo ja ryhmäjohtaja Kai Mykkänen astuivatkin median eteen vain tunteja perustuslakivaliokunnan päätöksen jälkeen. Kokoomusjohtajat ilmoittivat merkittävän päätöksen: kokoomus aikoo äänestää elpymispaketin suhteen virallisesti tyhjää.

Tyhjän äänestäminen on eduskunnassa harvinaista. Se on vaihtoehto, johon yksittäiset kansanedustajat tarttuvat argumenttien puolesta ja vastaan ollessa henkilökohtaisella tasolla niin lähellä toisiaan, että kannan muodostaminen niistä toiseen on liian hankalaa. Se, että kokonainen ryhmä päättää äänestää tyhjää on erittäin, erittäin harvinaista.

Kun ensimmäisen kerran kuulin kokoomuksen äänestävän tyhjää, olin äärettömän pettynyt. Samassa tiedotustilaisuudessa Orpo vielä erikseen painotti, että hallitus pystyy edelleen viemään aloitteen paketin hyväksymisestä läpi. Ihan oikeasti, onko mitään tekopyhempää kuin tyhjän äänestäminen?

Miksi kokoomus sitten päätti äänestää tyhjää? Mykkäsen puheesta pystyi ymmärtämään, että paketin kaataminen on Euroopan unionille liian radikaali ajatus. Paketin kaataminen aiheuttaisi kaaoksen Euroopassa, mikä taas saisi Euroopan näyttämään suurvaltojen silmissä hajanaiselta. Huono vaihtoehto siis sekin.

Kokoomus ei myöskään voi äänestää paketin puolesta. Hallitus ja pääministeri Sanna Marin kieltäytyivät viime kesänä kokoomuksen pyynnöstä neuvotella elpymispaketti uusiksi velkavastuun ja talouskurin osalta. Hallituksessa ajateltiin ylimielisesti, että sen oma enemmistö riittää paketin hyväksymiseen, eikä kokoomusta tarvita äänestämään sen puolesta.

Käytyäni kolme päivää keskusteluja ja perehdyttyäni pakettiin, olen silti tullut yhteen lopputulokseen: Suomen on kaadettava Euroopan unionin elvytyspaketti.

Hetkellinen kaaos vai velkaunioni?

Tärkein syy kannalleni ei ole todellakaan se, että Suomi on elvytyspaketin häviäjä. Elvytyspakettiin liittyy monia muita, tätäkin perustavanlaatuisempia ongelmia. Ensimmäisenä on todettava, että paketti rikkoo unionin omia perussopimuksia. Euroopan unioni ei saa ottaa yhteistä velkavastuuta. Kansallisten elvytyksien sijaan Euroopan unioni pitää itsestäänselvyytenä, että jokaisessa mahdollisessa kriisitilanteessa on aina erikseen nettomaksajat ja nettosaajat. Unioni perustelee yhteistä velkaa artiklalla 122, jonka mukaan poikkeuksellisissa kriisissä voidaan tehdä poikkeus. Vaikka tämä olisikin perusteltua, on kansallisen elvytyksen mahdollisuus edelleen sovellettavissa. Tästä johtuen artiklaa ei tosiasiassa ole pakko ottaa käyttöön – sitä halutaan pääasiassa vain hyödyntää velkaunionikehityksen turvaamiseen.

Paketin toinen ongelma on se, ettei elvytyspaketti saavuta tavoitettaan. Suomen velkavastuu ulottuu vuodelle 2058, eli ajalle, jolloin pandemian elvytys ei ole enää oleellista. Voidaankin sanoa, ettei elvytyspaketti ei ole elvytyspaketti, vain jotain ihan muuta. Uusimmat uutiset ovat vielä kertoneet esimerkiksi Espanjan ja Italian aikovan käyttää saatuja elvytysrahoja asioihin, joilla ei ole elvytyksen kanssa mitään tekemistä. Näistä esimerkkeinä Espanjan nelipäiväinen työviikko ja Italian lisälapsituet.

Vaakakupissa on kaksi punnittavaa asiaa: Hetkellinen kaaos ja Euroopan unionin muuttuminen velkaunioniksi. Nykyisen käsitykseni mukaan kokoomus on puolue, joka ei kannata velkaunionia. Paketin hyväksyminen kuitenkin sitouttaa unionin maat kolmenkymmenen vuoden velkavastuuseen, joka lieveilmaisuna on ”lähellä unionin muuttumista velkaunioniksi”. Minusta vahvasti tuntuu siltä, että kokoomuksen kansanedustajat suhtautuvat paketin läpimenoon hieman liian pehmeästi ja ylireagoivat mahdolliseen kaaokseen. Mielestäni on selvä asia, että tämän paketin kaataminen ei kaada EU:ta, sen sijaan se estää unionin muuttumisen sellaiseksi, jonka emme halua sen olevan. Me kokoomuksessa emme saa sokaistua rakenteellisille unionia muokkaaville uudistuksille, joita joudumme selittämään sillä, että satuimme olemaan EU-myönteinen puolue. Kaksi kysymystä on aina hyvä pitää mielessä kokoomuslaisena unioniin liittyen: Miksi olemme EU-myönteinen puolue, ja mitä pitää tapahtua, ettemme ole EU-myönteinen puolue? Jälkimmäisen pohtiminen on yllättävän tärkeää.

Kokoomuksen ensimmäinen varapuheenjohtaja Antti Häkkänen oli yksi kolmesta kokoomusedustajasta, joka perustuslakivaliokunnassa äänesti sen puolesta, että elpymisrahaston hyväksymiseen tarvitaan kaksi kolmasosaa Suomen eduskunnasta. Tuntuu väärältä, että kokoomusedustajat perustuslakivaliokunnassa ajavat kokoomuksen tilanteeseen, jossa sen pitää hiljaisesti hyväksyä paketti äänestämällä tyhjää. On päivänselvää, kokoomus äänestäisi pakettia vastaan, jos äänestys ei vaatisi kahden kolmasosan enemmistöä.

Tyhjän äänestäminen ei mitenkään siirrä paketin läpimenoa hallituksen vastuulle. Tyhjän äänestäminen on sama asia, kuin äänestää paketin läpimenon puolesta.

Vetoan teihin Petteri ja muut kokoomuksen kansanedustajat. Onko meille tärkeän unionin menettäminen tällaisena tämän arvoista? Älkää pelätkö hallituspuolueiden pelottelua suuresta kaaoksesta. Olkaa ylpeitä siitä, että te pelastatte unionin kehittymästä väärään suuntaan. Olkaa ylpeitä siitä, että Suomi pelastaa Euroopan unionin. Rakastamamme Euroopan unioni on tällä hetkellä panttivangittuna vallankaappaajien tyrmässä. Olen varma, että se huutaa yhden jäsenmaan apua, ennen kuin velkaunioni istuu valtaistuimelle ja pahat voittavat.

Keskustan Hannu Hoskonenkin näytti kyselytunnilla olevan itku kurkussa sortunut ryhmäpaineen alle. Toisaalta Terhi Koulumies liittyi Wille Rydmanin pelastusjoukkoihin. Toivon todella, ettei tämä ollut vielä tässä.