Meren yli vainoa ja köyhyyttä karkuun

Vilhem Mobergin Maastamuuttajat avaa silmiä myös tämän päivän muuttoliikkeelle: pakolaisuudelle ja siirtolaisuudelle. Mitä yhteistä? Köyhyys, vaaralliset merimatkat, kielen oppimisen ongelmat ja kaipuu lapsuuden kotimaahan.
Maastamuuttajat kuvaa 1800-luvun siirtolaisuutta Ruotsista Minnesotaan. Uusi manner houkutteli noin miljoonaa ruotsalaista. Lähtijät saavat valtameren takana hyvää viljelymaata, uskonvapauden ja tasa-arvon; eihän Amerikoissa ole kuningasvaltaa vaan kaikki ovat keskenään tasaveroisia. Näin he ainakin ovat kuulleet.

Kun siirtolaislaiva Charlotta keinahti aalloille vuonna 1850, kyydissä oli Smoolannin kivikkoisiin peltoihin ja katovuosiin sydämistyneitä maanviljelijöitä, isäntävaltaan kyllästyneitä renkejä, maineensa menettänyt ilolintu (Ulrika, joka kokee yllättävän arvonnousun uudessa maassa), poikaansa etsivä vanha muori, luterilaista kirkkokuria pakenevia hurmahenkiä ja onnenonkijoita. Kotiveräjälle jäivät äidit ja isät murehtimaan jälkikasvunsa lähtöä tietymättömille teille.

Merimatkalla taudit vaivaavat ja ruoka ja vesi käyvät vähiin. New Yorkista alkaa vaivalloinen taival junalla ja höyrylaivalla Minnesotaan, keskelle koskematonta korpea. Kaikki on alettava nollapisteestä, asuminen havumajasta.

Kirjan keskushenkilöitä ovat Karl Oskar Nilsson, hänen vaimonsa Kristina ja heidän Ruotsissa syntyneet ja Minnesotassa syntyvät lapsensa. Asumuksen rakentaminen, puiden kaataminen, peltojen raivaaminen Ki-Chi-Saga-järven (Chisago Lake) rannalla on raskasta työtä, eivätkä alkeelliset työvälineet Karl Oskarin urakkaa helpota. Naapureita ei ole lähellä, mutta tuttuja ruotsalaissiirtolaisia on edes jonkinlaisen kävelymatkan päässä.
Kristina huolehtii ruokataloudesta, kasvimaasta, Lady-lehmästä, muutamasta porsaasta ja kanoista. Toistuvat raskaudet uuvuttavat ja masentavat. Ensimmäisen lapsensa hän synnyttää kahdenkymmenen ikävuoden tienoilla, kolmikymppiseksi päästyään hän on jo saanut kahdeksan lasta. Maastamuuttokin vanhensi, eihän hän olisi edes tahtonut lähteä kotikonnuiltaan.
Pariskunnan helliä ja läheisiä välejä, seksuaalisuuttakin, Moberg kuvaa kauniisti ja avoimesti.

Luonnonolot ovat kovat. Kuumuus on uuvuttavaa. Talvella lunta saattaa sataa niin sakeasti, että uudisasukkaat vetävät pihaansa köyden talon ovelta navettaan, jotta pysyvät reitillä.
Pellot kasvavat vehnää ja maissia. Ruotsalaissiirtolaisia tulee lisää, teitä raivataan, kauppoja perustetaan. Sanomalehti Hemlandet alkaa ilmestyä ja kertoa siirtokuntaruotsalaisten kuulumisista ja Ruotsin asioista.
Alkuperäisasukkaat eli sioux-intiaanit ilmestyvät joskus metsästä peltojen laitamille, keittiöönkin. Heidän mailleenhan siirtokuntalaiset olivat tulleet ja syöneet heidän elinkeinojaan, mutta välit säilyvät kohtuullisina, kunnes siouxit tulivat Minnesotan osavaltion pettämiksi.

Jossain vaiheessa siirtokuntaan löytää tiensä myös Ruotsista luterilainen pappi sekä muutama ahdasmielinen naapuri, joille Kristinan ystävä, metodistiksi kääntynyt Ulrika on liikaa. Kristina rukoilee, kiittää, pettyy, kiittää. Uskaltaapa rukoilla sitäkin, ettei enää tulisi raskaaksi. Uskonto on kirjassa läsnä monin tavoin, niin kritiikin kohteena kuin ihmisten voimavarana. Kaikki eivät Ruotsissa pitäneet Mobergin uskontokritiikistä, ja hänen väitettiin kuvaavan kristinuskoa epäkunnioittavasti.

Kirja etenee ilman takaumakikkailuja, ellei sellaiseksi lasketa Karl Oskarin veljen Robertin matkaa kullankaivajaksi Kaliforniaan. Välillä Moberg kuvaa Karl Oskarin, välillä Kristinan tuntoja. Äänen saa myös Robertin korva, joka vaurioitui, kun Robertin isäntä löi häntä pahoin korvalle Ruotsissa. Aluksi korvassa kohisee meri, joka houkuttelee merimatkalle, lopuksi korva muistuttaa Robertia hänen menneisyydestään, kuiskuttelee ja kiusaakin.

Kielivaikeudet aiheuttavat kommelluksia. Robert opiskelee laivalla englantia ja lähtee itsevarmana New Yorkin satamasta kävelylle Broadwaylle ja puhuttaa paikallisia, jotka katsovat häntä hämmentyneinä. ”I am a stranger here” lausuttuna kuten se kirjoitetaan ei mennyt perille. Nauratti kun kuvittelin tilannetta.
Kristina ei ehdi oppia uutta kieltä, Karl Oskar alkaa sotkea englantia ja ruotsia keskenään. Hän pushaa tai pullaa (push, pull) oven auki, pilttaa (build) kirkkoa ja vootaa (vote) vaaleissa.

Juonen juoksutuksen välillä Moberg luo katsauksia yhteiskunnallisiin tapahtumiin, jotka vaikuttavat kirjan henkilöiden elämään, ja ripottelee väliin myös ukkojen kaksimielisiä iltapuhdekertomuksia.
Luonnon ja työn kuvaukset saattavat puuduttaa, mutta ne antavat kuvan oloista, joihin siirtolaiset asettuvat. Moberg matkasikin Amerikkaan seuduille, joita hän kuvaa kirjassa.
Moberg venyttää jännitystä ihan rotkon reunalle asti. Muun muassa kohtaus, jossa Karl Oskar eksyy talvimyrskyyn pikkupoikansa kanssa, on liki sietämätön – paleltuuko härän vetämän kuorman päällä ilman lapasia istuva poika ennen yösijan löytymistä vai ei.

Kammottavin luku tulee eteen sarjan seitsemännessä osassa, kun Minnesota sai oman sisällissotansa (etelä- ja pohjoisvaltioiden sota raivosi etelämpänä ja näkyi siirtokuntalaisten elämässä lähinnä hintojen nousuna ja pakko-ottojen uhkana). Minnesotan alkuperäisasukkaat eli sioux-heimo oli joutunut väistämään siirtolaisten tieltä, ja korvaukseksi Minnesota oli luvannut heille rahaa. Raha jäi kuitenkin saamatta, ja nälänhätä raivosi, niin että intiaanien kerrottiin syövän lapsiaan. Viimeinen pisara oli, kun yksi hallintomies kehotti ylimielisesti nälkäistä kansaa syömään ruohoa. Puhjennut sota oli raaka: kapinalliset raiskasivat, silpoivat ja polttivat uudisasukkaita. Myös heitä kohdanut kosto oli raaka. En osaa arvioida historialähteitä, mutta täältä löytyy lisätietoja aiheesta.

Törmäsin Maastamuuttajat -sarjaan ostettuani kaksi ensimmäistä osaa antikvariaatista. Peräti pelästyin, kun tajusin, että kirjoja on viisi lisää. Niinpä päätin mennä helpoimman kautta ja kuunnella sen äänikirjana. Mietin kuunnellessani, mitä muuta lukemaani kirjaa teos muistuttaa. Ehkäpä John Steinbeckin Eedenistä itään -teosta.

Vilhem Moberg (1898-1973) vietti lapsuutensa Smoolannissa vaatimattomissa oloissa. Nuoruusvuosinaan hän työskenteli maa- ja metsätöissä. Moni hänen sukulaisensa oli muuttanut Amerikkaan, ja ajatus muutosta kävi myös hänen mielessään. Moberg kirjoitti paljon sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemoista. Pääteos Maastamuuttajat ilmestyi Ruotsissa neljänä kirjana, Suomessa seitsemänä. Sen pohjalta on tehty kolme elokuvaa ja Kristine från Dumemåla-musikaali.

Vilhelm Moberg Maastamuuttajat, Utvandrarna 1949–1959
Suomennos Kristiina Kivivuori 1958, kustantaja Otava
Äänikirjan lukee Carl-Kristian Rundman