Ruokasienet Suomen Luonnossa

Parikymmentä vuotta olen joka kesä hakenut kirjastosta muutamia sienikirjoja. olin pitkään pärjännyt Mossbergin kaksiosaisella kirjalla jossa on piirroskuvia.

Suomen sieniopas, ns oranssi on aina tullut mukaan; muut laajat oppaat ovat tuntuneet liian isoilta ja raskailta. Olen saanut uusia sen koko sienikauden lähikirjastosta, jota valitettavasti on lopetettu muutama vuosi sitten. Lisäksi olen poiminut mukaan joitakin uusia oppaita, joissa kuvat ovat näyttäneet hyviltä.

Koskaan en lainannut kirjoja joiden nimessä puhuttiin ruokasienistä tai sieni ruuista.

Nyt kuitenkin tilasin heti Tea von Bonsdorffin ja Lasse Kososen vastailmestyneen Ruokasienet Suomen Luonnossa tutustuakseni siihen. Eilen se saapui kirjastobussin kyydissä ja tänä aamuna luin sen.

Kun  fb:ssä olen osallistunut muutamiin sieniryhmiin olen huomannut että on monia jotka viime aikoina ovat innostuneet sienestyksestä, mutta eivät juuri tunne muita lajeja kuin kantarellit ja “maitosienet”. Jos  niitäkään ja suppelovahvero saatta sekoittua syömäkelvottomaan lajiin. Monet saattavat lähettää kuvan keittiöpöydelle kumotusta röykkiöstä sienistä josta ovat valmiiksi peratut ja jalka katkaistu kysymyksenä mitä nämä ovat, onko syötäviä? Tai pelkästään: onko syötäviä.

Välillä tulee mieleen ovatko jotkut näin epätoivoisen nälissään. Kun näkee kasan myrkkyseitikkien näköisiä sieniä, vähän hirvittää.

Kun monet eivät ole kiinnostuneita oppimaan muita kuin ruokasieniä ja erottamaan niitä myrkyllisistä lajeista tämä opas tulee tarpeeseen.

Jokaisen sienen kohdalla tuntomerkit olennaiset tuntomerkit on selkeästi lueteltu. Niitä kannattaa lukea, eikä vaan katsoa valokuvia joissa aina ei näy kaikkia tuntomerkkejä. Siinä piirroskuvilla on etunsa; samaan kuvaan saadaan määrittämiseen tarvittavat tuntomerkit.

Kirjallisesti on kuvattu näkö-, haju- ja makuaistin perustuvat tuntomerkit. Minulle on aina tuntoaisti ollut merkittävä sienten tunnistamisessa. Monet huomaavatkin helposti käsitellessään suppilovahveroita onko joukkoon tullut mukaan joku vieras laji.

Tässäkin oppaassa on kerrottu, että haperot ja rouskut lohkeavat juustomaisesti.  Mikähän juusto on kyseessä feta tai emmental?

Verratessa sienen mobiilisovelluksen tai kirjan kuvaan jotkut luulevat, että lajin yksilöt ovat saman näköisiä. Tässä on kiinnitetty huomiota siihen, että sieni muuttaa muotoaan kasvaessa ja yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja.

Minä pidin siitä, että tässä on suomenkielisen ja tieteellisen nimen ohella myös ruotsinkielinen nimi. Minulla on ruotsinkielisiä kavereita ja välillä käyn piipahdan ruotsinkielisissä sieniryhmissä. Ja onhan Suomi virallisesti vielä kaksikielinen maa, jossa sienikeskustelu ja -kauppakin käydään yli kielirajojen.

Tästä kirjasta on hyötyä trendikkään sieniharrastuksen aloitteleville.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu