Vangit ovat usein moniongelmaisia

Terveystutkimuksen mukaan 83 prosentilla vangeista on päihdeongelma ja myös merkittävä osa rikoksista tehdään päihteiden vaikutuksen alaisena. Vankien päihdeongelmien yleisyyden takia vankiloissa tehdäänkin paljon päihdetyötä, jolla pyritään edistämään
vankien päihteettömyyttä.

Neurokognitiiviset häiriöt, kuten ADHD ja autismin eri muodot sekä
lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan vaikeudet ovat miesvangeilla yleisempiä kuin väestöllä keskimäärin.
Vangit ovat hyvin moniongelmaisia. He kärsivät psykiatrisista häiriöistä ja päihderiippuvuudesta.
Yhdessä neurokognitiivisten häiriöiden sekä lukemis-, kirjoittamis- ja matematiikan vaikeuksien
kanssa ne ovat riskitekijä rikolliselle polulle ja vankilaan joutumiselle. Rikoksen uusijoissa nousee
esiin erityisesti impulsiivinen reagointi.

Ensimmäistä vankeustuomiota suorittavilla vangeilla on vähemmän neurokognitiivisia häiriöitä,
vakavia mielenterveyden häiriöitä, päihderiippuvuutta ja persoonallisuushäiriöitä kuin moninkertaisilla tuomion uusijoilla. Neurokognitiiviset häiriöt yhdessä päihderiippuvuuden kanssa olivat eniten
yhteydessä uusintarikollisuuteen.

Päihderiippuvuuden ehkäisy sekä neurokognitiivisten ja lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan
taitopuutosten harjoittaminen ja kuntoutus ovat tulosten valossa tärkeitä tekijöitä uusintarikollisuuden ehkäisyssä ja siten rikoskierteen katkaisemisessa.

Tämä on merkittävä yhteiskunnallinen epäkohta. Jo esikoulussa ja peruskoulussa tulisi kiinnittää
huomiota mahdollisiin neurokognitiivisiin häiriöihin ja oppimisvaikeuksiin. Lapsille tulisi tarjota
heidän tarvitsemansa opetuksen ja oppilashuollon tuki. Ikävimmässä tapauksessa he päätyvät tekemisiin poliisin kanssa. Ankkuri-toiminnassa pyritään parhaan mukaan kääntämään suunta vielä
parempaan. Viimesijassa voi sitten olla vankila ja siellä tarjolla oleva työ, opiskelu ja kuntouttava
toiminta.

Koskaan ei kuitenkaan ole myöhäistä muuttaa suuntaa, se on mahdolllista myös paatuneimmille
rikollisille.