Työministerin yövieras

Olipa kerran, kaukana täältä, maa nimeltä Ecoulá. Se oli korkean teknologian maa, jossa oli kohtuullisen kaunis luonto, melko älykkäät poliitikot ja riittävän onnellinen kansa.

Mutta Ecoulán taivaanrannassa vaanivat mustat pilvet, sillä sen kansainvälinen luottoluokitus uhkasi tippua korkean työttömyyden vuoksi. Maan työministeri Zych-Jacques Beurreut oli kovan paineen alla, eikä saanut nukuttua. Eräänä yönä hän jälleen valvoessaan huokasi ääneen:

–Voi kunpa saisin tämän jutun selvitettyä. Antaisin mitä tahansa!

Samassa kuului kova pamaus ja huoneen nurkasta nousi savupatsas. Kumea ääni sanoi:

–Mitä tahansako? Vaikka sielusi?

Pöllämystyneenä Beurreut tokaisi:

–No vaikka senkin! Mutta huomenna tässä maassa ei saa olla yhtään työtöntä!

 

*

 

Aamulla Beurreut nousi ylös ja ihmetteli hiljaisuutta ympärillään. Ministeri kurkisti ikkunasta ja paha aavistus valtasi hänen mielensä.

Beurreut säntäsi ulos. Kadut olivat aivan tyhjät, ketään ei näkynyt missään. Autot seisoivat tyhjinä kaistoilla, junat raiteilla. Kaupat ja ravintolat olivat täynnä mellastavia koiria ja puluja. Myös työministerin perhe oli kadonnut.

Beurreut vietti päivän kuljeksien tyhjiä katuja ja vieraillen rakennuksissa. Hän huvitti itseään laittamalla ruokaa viiden tähden Michelin-ravintolassa ja tutkimalla pääministerin pöytälaatikoiden sisällön. Illalla hän asettui vuoteeseensa ja kutsui paholaista.

Suden hetkenä vanha vihtahousu ilmestyikin jälleen huoneen nurkkaan pamahduksen ja rikinkatkun säestyksellä:

–Kutsuit minua. Mitä vielä tahdot?

–Mitä ihmettä sinä olet tehnyt!, rääkäisi Beurreut, –Työttömät vain piti hävittää, ei koko ihmiskuntaa!

–Minkä minä sille voin, että kaikki ihmiset sinun maassasi ovat joko olleet joskus työttömiä tai heistä olisi jossain vaiheessa tullut sellaisia. Vaikka laiskuus onkin plussaa, olette kehittäneet jo liian paljon työtä helpottavia koneita. Sitä paitsi historian suuret linjat eivät varsinaisesti kuulu toimialaani, narisi paholainen.

–Haluan perheeni takaisin! Peruuta heti mitä teit ja järjestä kaikille ihmisille huomiseksi työpaikka.

–Täydellä palkallako? Saanen huomauttaa, että lisäbudjetti kaataa maasi talouden.

–Ei tietenkään! Laita niille vaikka yhdeksän euroa päivässä. Ja kutsutaan sitä harjoitteluksi, niin ei tule puheita, miksi muut saavat pitää entiset palkkansa.

 

*

 

Aamulla väsynyt ministeri raahautui keittiöön. Aamiainen ei kuitenkaan ollut pöydässä. Sen sijaan rouva Beurreut alkoi heti huutaa:

–Mitä sinä idiootti taas olet tehnyt?! Pierre-Jacquesille tuli osoitus johonkin paskaduuniin harjoittelemaan muutamalla eurolla päivässä. Orjanko haluat pojastasi?!

–Isä, jos joudun menemään sinne, en saa ikinä valmiiksi tutkielmaani Saint-John Perseen runoudesta, säesti Pierre-Jacques.

Työministeri nielaisi ja perääntyi takaisin makuuhuoneeseen. Ulkoa kuului vaimeaa huutoa ja särkyvän lasin ääni, kun joku rikkoi alaoven ikkunan.

 

*

 

Seuraavana yönä Beurreut ja paholainen katsoivat toisiaan lähietäisyydeltä silmästä silmään, sillä ullakkokomerossa, jossa ministeri piileskeli, oli hieman ahdasta.

–Tein mitä halusit, joten mistä nyt kiikastaa, känisi paholainen ärtyneesti.

–Eihän tästä tule yhtään mitään, tuskaili Beurreut. –Ihmisistä on tullut niin veteliä ja itsekkäitä, etteivät he tahdo työskennellä työttömyystukiensa eteen. Ja paljonko hyötyä sinustakin on – pimeyden ruhtinas muka, eikä saa kuriin muutamaa laiskajaakkoa.

–Ihmisillä on vapaa tahto. Minä teen mitä voin, ja he tekevät sitten mitä tekevät, vastasi paholainen, nyt jo selvästi loukkaantuneena.

Äkkiä Beurreutin ilme kirkastui ja hän huudahti:

–Nyt minä keksin! Emme saa työttömiä tekemään mitään ilman oikeita työpaikkoja, joten tehdään niitä sitten!

–Mutta johan tässä todettiin, että se maksaa liikaa. Mistä aiot ottaa rahat, kysyi paholainen.

–Ei sen tarvitse maksaa juuri mitään. Muutetaan vain kokoaikatyön määritelmää: yksi minuutti työtä viikossa on uusi kokoaikatyö! Kaikki valtiolle töihin, ja näin meillä on täystyöllisyys, tai mitä vain ikinä haluammekaan työllisyysprosentiksi. Eihän sillä tietenkään elä, mutta he saavat sosiaalituista loput, iloitsi Beurreut.

 

*

 

Työministerin uusi suunnitelma oli menestys, ja Ecoulán luottoluokitus varmistui taas pariksi vuodeksi. Kautensa lopussa Beurreut jätti paikkansa kiitettynä ja aloitti uudessa, paremmin palkatussa tehtävässään erään suuren valtionviraston johtajana.

Eräänä yönä hän kuitenkin heräsi siihen, että paholainen saapui pamahtaen:

–Zych-Jacques Beurreut! Tulin noutamaan sieluasi.

–Mitä tarkoitat? Itsehän minä sen ratkaisun keksin, kimitti Beurreut peloissaan.

–Itse asiassa sait jopa kolme yhden hinnalla. Nyt on maksun aika. Sielu tänne, sanoi paholainen jylhästi.

Hädissään Beurreut huusi:

–Oletko ihan varma, että haluat minut mukaasi Helvettiin? Itse minä sen ratkaisun keksin, ja se olikin niin hyvä, että saan sen varmasti myytyä vaikka itse Saatanalle! Ja kuinkas sitten suu pannaan, kun teillä pirulaisilla palaa kaikki edut ja palkat ja lomarahat!

Paholaisen ilme muuttui tyrmistyneeksi ja se katosi posahtaen paikalta. Vain hienoinen rikinkatku jäi leijailemaan ilmaan. Beurreutin kasvoilla karehti vino hymy hänen vaipuessaan levollisesti uneen.

MariannaRidderstad

Datan diggaaja, tulevaisuuden tutkiskelija, menneisyyden muistelija. Runojen rustaaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu