Ihmeellisen ajankohtainen aikuisten satu – Hamsterit tammikuussa elokuvateattereihin

Luin Veikko Huovisen kirjan Hamsterit. Lumouduin! Olin jo unohtanut, miten upeaa ja monipolvista kieltä hän käyttää ja miten viehättävän pienistä tapahtumista Huovinen on saanut aikaiseksi syvällä lempeän hyrinän herättävän kirjan.  Syy siihen, että kaivoin vuonna 1957 kirjoitetun teoksen käsiini on ensi tammikuussa ensi-iltaansa tuleva elokuva, Hamsterit. 

Kirjan luettuani kiinnostus Markku Pölösen ohjaamaa elokuvaa kohtaan heräsi todella. Miten Huovisen hienosta, mutta kummallisesta kirjasta saa rakennettua elokuvan niin, että se olisi edes jonkin verran uskollinen alkuperäiselle tarinalle? Kirjasta, jolla ei ole esimerkiksi loppua, jonka tarina jää täysin auki.

Kun valot himmenevät elokuvateatterissa ja Hamsteri (Peter Franzén) ilmestyy ensimmäisen kerran valkokankaalle, olen yhä odottavalla kannalla. Hahmo ei onneksi taistele mielikuvaani vastaan. Kuvat kulkevat ja muut kirjan hahmot muuttuvat eläviksi silmieni edessä. Kohoan ohjaajan lempeän otteen ja kuvien tarjoaman arjen kauneuden ja luonnon hempeyden myötä aikamme ankeiden ajatusten yläpuolelle. Tunnistan myös Huovisen rikkaan kielen. 

Tarina on yllättävän ajankohtainen aikana, jota määrittää ennenkokematon epävarmuus. On vaikea uskoa, että elokuvan tekeminen lähti liikkeelle vuonna 2019 ennen koronaa, Ukrainan sotaa tai pelkoa edessä olevan kylmän talven sähkökriisistä. Mistä on siis kyse? Hamsteri ja hänen ystävänsä ottavat epävarmuuden hallintaan ja löytävät merkitystä elämälle omalla tavallaan. Elokuvan lehdistömateriaalin synopsis tiivistää elokuvan näin:

“Luonnonkatastrofeihin hurahtanut köyhä, Hamsteri-niminen luontokirjailija elää puuhuvilassaan maaseudulla yhdessä ainoan ystävänsä, lemmikkihiiren kanssa. Kylällä häntä pidetään hieman omituisena — ja erityislaatuinen hän onkin. Kun naapuriin muuttaa veikkausvoiton saanut perhe, Hamsteri saa unelmiensa mahdollisuuden hamstraamiseen ja samalla muuttaa elämänhalunsa menettäneen kirjanpitäjä Rurikin, hänen vaimonsa Tellun sekä heidän lastensa elämän suunnan. Alkaa järjen rajat ylittävä hamstraaminen Hamsterin kuvitteleman ”kaikkien aikojen julmimman talven” varalta. Posketon hamstraus saa naapurin elämän uusille urille ja Hamsterin unelmat näyttävät toteutuvan naapurin varastojen paisuessa hillittömiin mittasuhteisiin.”

Elokuvan kerronta jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisellä puoliskolla se imee katsojan syvälle perheen ja Hamsterin maailmaan. Kuvat ja  otokset ovat pitkiä. Alun kärsivällisen otteen vuoksi elokuvan toisella puoliskolla riittävät pienet, hienovaraiset viittaukset perheen ja Hamsterin mielentiloja ymmärtämiseen. Varmaan juuri siksi elokuva nostaa onnen kyyneleet silmiin yllättävissä, pienissä kohtauksissa. Mieleen tulee Hamsterit-kirjan samanlainen salakavala koukutus.  Siinä Huovinen maalailee pitkin kirjaa runsain, elävin sanankääntein tunteisiin asti osuvan ymmärryksen talven tulon riemusta, jonka jakaa hahmojen kanssa kirjan lopussa. Minunkin rinnassani kupli viime sivuilla!.

Hamsterit-elokuvan tekijät muistavat mainita elokuvan tekemisen hyvän ilmapiirin ja sen, miten Huovisen Veikko varmaan katseli heitä pilven reunalta ja auttoi kuvauksissa.  Kun ohjaaja Pölönen oli suostunut tuottaja Marko Röhrin pyynnöstä tekemään elokuvaa, asettunut työhuoneessaan työpöytänsä ääreen ja avannut läppärin ryhtyäkseen hommiin, pöydälle vilisti hiiri!  Aivan kuin kirjan ja elokuvan Minni-hiiri. Veikon velmuilua lienee myös hänen Ronttosaurus-romaaninsa löytyminen muuten tyhjän talon keskellä olevalta tyhjältä pöydältä.  Talo oli elokuvaan valittu metsästäjän maja. Entä mitä pitäisi ajatella upeasta, monihaaraisesta kurkiaurasta, joka halkoo elokuvassa syksyistä taivasta. Hieno näkymä tuli kuin tarjottimella elokuvan kuvausten ollessa käynnissä. Vinkiksi voin kertoa, että tuollaisia näkyjä voidaan joutua odottamaan elokuvia tehtäessä viikkoja, kuukausia – jopa vuosia.

Hamsterit on lämmin, vähän kummallinen elokuva. Mikä on tässä tylsien ja itsestäänselvien tarinoiden aikakaudella vain hyvä asia. Ei Huovisen eriskummallisesta kirjasta olisi voinutkaan tehdä aivan tavallista elokuvaa. Myös etukäteen jännittämäni elokuvan loppu ei synnyttänyt pettymyksen tunnetta. Siitä ei sen enempää, että en syyllisty juonipaljastuksiin…

– Elokuva missä on sydäntä. Elokuva, joka kertoo hyvistä ihmisistä, toisten auttamisesta ja itsensä löytämisestä hyvän kautta, tiivistää elokuvan Hamsteri, Franzén, elokuvan antia.