Rakastan naisten jalkapalloa, koska rakastan jalkapalloa
Englanti kukisti Saksan 2-1 juuri päättyneessä huikeassa naisten EM-jalkapallofinaalissa. Jännittävää peliä, upeita suorituksia. Mutta ennen kaikkea tunnelma pelin aikana ja sen jälkeen meni tunteisiin asti. Riemu oli käsinkosketeltavaa!
Wenbleylle oli ahtautunut lähes 90 000 (!!) katsojaa. Jos joku vielä väittää, että naisjalkapallo on jotain toisarvoista, kannattaa tarkastaa kantansa.
Naisjalkapallo kerää yleisöjä. Mutta ilman sitäkin on tärkeää, että naiset pelaavat. Sen kautta he saavat mahdollisuuden olla osa jotain itseään suurempaa, elää huikeita hetkiä ja saavuttaa asioita yhdessä toisten kanssa. Jalkapallon kautta saattaa syntyä elinikäisiä ystävyyksiä – ei vain oman joukkueen pelaajien, vaan myös vastustajien kanssa. Katsojien joukossa on pieniä tyttöjä, jotka saavat entistä useampia esikuvia ja roolimalleja, joihin voivat kiinnittää unelmiaan. Miksi tytöiltä pitäisi viedä mahdollisuus unelmoida olevansa maailman paras jalkapalloilija joku päivä?
Ei, naisten jalkapallon kasvu ja sen ihailu ei ole pois miesjalkapallon arvostuksesta. Tämän kirjoitan kaikille niille miehille, jotka kokevat naisten huomioimisen elämän eri alueilla olevan jollain tavoin heidän alas painamistaan. Ei, sitä se ei ole. Voitte jatkaa rauhassa lukemista.
Rahalla mitattuna eli bisneksenä naisjalkapallo on kaukana miesten pallon potkimisesta. Mutta siinäkin voi heristää sormeaa FIFA:lle ja kaikille kansallisille järjestöille. Naisjalkapallon eteen voitaisiin tehdä paljon enemmän. Englannissa puhjennutta kansanjuhlaa seuratessa on hyvä muistaa, että vuonna 1921 Englannissa kiellettiin jalkapallo naisilta, koska se “oli sopimatonta naisille”. Vuotta aiemmin naisten ottelua oli ollut katsomassa ennätykselliset 53000 katsojaa Goodison Parkissa. Kesti 92 vuotta ennen kun tämä katsojaennätys rikottiin. Mitä jos tämä aika olisi aktiivisesti panostettu naisjalkapalloon? Ehkä silloin jo aiemmin englantilaiset olisivat päässeet nostamaan voittopokaalia. Ja ennen kaikkea moni tyttö ja nainen olisi saanut yhden mahdollisuuden lisää elää omannäköistä elämää ja toteuttaa unelmiaan.
Joukkueen ja Wembleyn stadionin valtavan yleisön iloa voitosta olisi voinut seurata televisiosta pidempäänkin. Sweet Carolinaa laulettiin kovaa ja monta kertaa, nuotin vierestä tai kohdalleen, sillä ei ollut väliä. Pelaajat ja taustatiimi halailivat toisiaan, tanssivat, nauroivat ja itkivät.
Rakastan naisten jalkapalloa, koska rakastan jalkapalloa, on joku viisas hienosti sanonut.
”Rakastan naisten jalkapalloa, koska rakastan jalkapalloa” on mielestäni täysin looginen virke.
”Miksi tytöiltä pitäisi viedä mahdollisuus unelmoida olevansa maailman paras jalkapalloilija joku päivä?”
– Ai miksi pitäisi viedä? Ei aavistustakaan! Onko moinen kysymys tarpeellinen?
Ilmoita asiaton viesti
Ilman muuta siitä saa unelmoida.
Todennäköisempää kuitenkin, että joku maailman jalkapalloa harrastavista tytöistä on jonain päivänä maailman paras naisjalkapalloilija.
Ilmoita asiaton viesti
Jos mimmiliigasta todellakin päivänä x vuonna y löytyisi pelaaja, joka
– harhauttaa kuin Diego Maradona
– laukaisee kuin Roberto Carlos
– johtaa peliä kuin Pele
– ponnistaa kuin Cristiano Ronaldo
– nauttii arvostusta kuin Lukas Hradecky
– ja pisteenä i:n päälle: puree kuin Luis Suarez
Ilmoita asiaton viesti
Ihanaa, jos maailma on muuttumassa jo sellaiseksi, että kysynykseni on tarpeeton. Valitettavasti yhä törmään some-keskusteluissa naisjalkapallon vähättelyyn – sekä lajina että yleisöä kiinnostavana urheilumuotona. Jopa aika aggressiiviseen.
Sinun laillasi ihmettelen sitä.
Ilmoita asiaton viesti
Itse en juuri futista seuraa, koripallo on minun juttuni mutta: Huomasin sunnuntaina että areenalta tulee loppuottelu ja jäin sitä seuraamaan. Varsinainen trilleri, varsin viihdyttävää ja huomasin eläväni ihan täysillä mukana.
Päätin alusta asti mentaalisesti olla Englannin puolella, mikä olikin sitten oikea valinta. 🙂
Se mikä vähän tökki oli kentän reunalla vaihtuva teksti, en muista tarkkaa sanamuotoa mutta viesti oli että naiset eivät pelaa naisjalkapalloa vaan jalkapalloa. Jotenkin ymmärrän tuon taustat mutta hittoako sitä naamaan hieromaan etenkään heille ja meille, jotka juuri seuraamme EM-kisojen loppuottelua.
Ilmoita asiaton viesti
Huippu-urheilun idea: olla paras jossakin tyhjänpäiväisessä.
Miten tyhjänpäiväistä voi rakastaa ?
Ilmoita asiaton viesti
Ehdotan naisillekin samaa ratkaisumallia, kuten aikoinaan ehdotin miespuoliselle jalkapallofanaatikolle.
Hän tosin jostain syystä ylen närkästyi ja tuohtui.
Jokaiselle pelaajalle on hankittava oma pallo, niin suuren joukon ei tarvitse tapella yhdestä pallosta.
Ilmoita asiaton viesti