Sinunkin koirasi on joskus vanha

Aurinko pilkahtelee kovaa vauhtia kiitävien harmaiden pilvien välistä. Maa on täynnä keltaisia lehtiä, joita tuuli pyörittää syksyn saapumisen riemusta. On sunnuntaiaamu.

Heitän Ilona-koiralle keltaista, pientä palloa ja se juoksee innokkaana hakemaan sitä. Tätä harmaa pieni villakoirani on tehnyt koko ikänsä, mutta nyt pallo välillä hukkuu siltä keltaisten lehtien sekaan. Joskus Ilona palauttaa pallon lähistöllä olevan puun luo ja ihmettelee, miksi ei saa luvattua namia. Näkö ei ole enää entisensä. Siksi heittoni eivät ole pitkiä, vain muutama metri,  ja varmistan aina ensin, että Ilona näkee suunnan, jonne pallo lähtee.

Kaikki tämä siksi, että Ilona on vanha koira, täytti keväällä 15 vuotta. Se ei enää näe ja kuule kunnolla ja takajaloista voimat vähenevät hiljalleen. Kaikki juttuja, jotka kuuluvat vanhenemiseen. Lisäksi Ilonalla roikkuu vatsan alla iso, hyvänlaatuinen kasvain, joka on tuettu kangasvyöllä paikalleen. Vauhti on hidastunut, mutta elämänhalu on tallella.

Korona on saanut monet hankkimaan koiran itselleen. Ajankohta on hyvä, koska etätyön ja muun “eristäytymisen” vuoksi on mahdollista antaa eläimelle enemmän aikaa. Koiranpentu on ihana ja hellyttävä – välillä toki ylienerginen riiviökin. Moni odottaa pennun kanssa peuhatessaa, että pentuvaihe olisi pian ohitse. Se onkin, mutta edessä on monta muuta vaihetta ja pitkä yhteinen matka. Se kannattaa muistaa.

Kun tulemme aamulenkiltä sisälle, Ilona käy juomassa ja käpertyy kerälle nukkumaan. Se vaipuu nopeasti syvään uneen. Jos en ole ollut ripeä ja ehtinyt riisua valjaita heti, Ilona nukahtaa ne päällään. Enkä enää sitten raaski herättää sitä hetkeen.

Vuosia tehdyt pitkät metsälenkit ovat lyhentyneet lähipuiston nuuskimiseksi. Kotona se ei enää pääse hyppäämään sohvalle, saati sitten entiselle vartiopaikalleen nojatuolin selkänojan päälle. Sieltä se tarkkaili vuosia lähikadun elämää. Nyt päivät kuluvat lattialla nukkuen.

Kun tulen kotiin, Ilona ei enää herää tervehtimään minua. Sen yli voi astua, käydä kuiskuttelemassa korvan vieressä tai huudella kauempaa. Vain kosketus ja kuonon viereen tuodut herkkupalat keskeyttävät unien villin laukan jossain nuoruuden jänisjahdissa.

Ilona nukkuu paljon, mutta tekee se paljon muutakin. Viimeistään illansuussa se havahtuu ja alkaa pyörittää kongaa. Lelua, josta tipahtelee herkkupaloja, kun sitä heiluttaa tassuilla. Ja sen viisas Ilona osaa. Tätä puuhaa voidaan jatkaa tuntitolkulla kunnes väsymys ottaa taas vallan. Kun levitän jumppamaton olohuoneeseen ja alan treenata, Ilona on tikkana paikalla pyörittämässä kongaa. Se osallistuu yhä perheen yhteisiin asioihin. Tavat vain muuttuvat. 

Rutiinit ovat entistä tärkeämmät. Joka aamu tehdään sama aamulenkki korttelin ympäri, käydään puistossa heittämässä palloa ja satokaudella torilla syömässä pari hernettä. Päivälenkillä mennään lähiravintolaan jonottamaan jokapäiväinen muikku ja iltalenkiksi riittää nuuskuttelu talon edessä. Vauhti on hidas, mutta lenkki on Ilonan aikaa. Nuorena mentiin kovaa, nyt näin.

Ilona on aina rakastanut temppuja. Nuorta koiraa kasvatettaessa oltiin tiukkoja siinä, että palkkion sai vasta oikean suorituksen jälkeen. Nyt ei ole enää niin tarkkaa. Jos Ilona vastaa pyyntöön ihan millä tahansa jutulla, jonka se osaa, se on aihe kiitoksiin ja namuun. Tärkeintä on yhdessä tekeminen.

Vaikka Ilona ei muodosta huulillaan sanoja, se puhuu meille. Silmillään, pään ja hännän asennolla, liikkeillä ja joskus päättäväisellä paikalla ololla. Se tietää, mitä me ajattelemme. Me ymmärrämme, mitä se meille sanoo. Ilona osaa myös tulkita perheenjäsenten tunteet ja tarpeen tullen lohduttaa tai riemuita. Iän myötä sen oma tahto on vain vahvistunut.

Ilonan äidinkieli on todistetusti suomi. Kun asuimme sen kanssa reilun vuoden Saksassa, Ilona katseli ihmeissään, kun sitä pyydettiin istumaan tai maahan saksaksi. Ilonan valloittavuudesta kertoo se, että berliiniläinen eläinlääkärimme opetteli suomea, että saattoi kommunikoida Ilonan kanssa. Sinänsä ei ihme, koska kävimme vuoden aikana eläinlääkärissä parikymmentä kertaa eri syistä. Vaivojakin vanhuus teettää.

Ilona on viisas ja fiksu koira. Se on aina kulkenut minulla vapaana. Mitä nyt muutama vuosi meni välissä, kun sen kuulo alkoi heikentyä eikä se enää kuullut kutsuhuutoja. Nyt se on taas vapaa vaeltaja, kun vauhti on hidastunut lisää. Ehdin saada koiran kiinni, vaikka se ei kuulisi kutsuani.

Koirani vanhenee päivä päivältä. Olen jo tottunut siihen, että vastaantulijat kadulla jakaantuvat kahteen leiriin. Toiset ihastelevat vanhaa, suloista koiraa. Toiset kauhistelevat mielessään miten kiskon perässäni raatoa, joka olisi pitänyt viedä piikille jo kauan sitten. Jotkut jopa sanovat sen ääneen. Pennulle löytyi vain ihailijoita. Yritän olla valpas Ilonan vaivojen suhteen. Olen asettanut itselleni rajan piikille lähtöön siihen, että Ilona ei enää syö, nuku, leiki tai jos sillä on kipuja. Vielä mikään näistä kriteereistä ei ole toteutunut. Tiedän, että ei ole helppoa olla rehellinen itselleen.  Yhä uskon siihen, että tiedän sen hetken, kun minun on tehtävä päätös siitä, että Ilonan on aika siirtyä sateenkaaren toiselle puolelle.

Koronan jälkeen maailma ei palaa ennalleen ja uusi normaali on jotain muuta kuin tähän asti. Jos uuteen normaaliisi kuuluu koira, muista että sekä se että perhe muuttuu. Koira antaa ehdottoman rakkautensa, ja se myös ansaitsee ehdottoman huolenpidon loppuun asti.

Meillä Iona on ollut perheenjäsen jo yli 15 vuotta. Rakas ja uskollinen sellainen. Se on ollut osa meidän hullunmyllyä suurimman osan tyttärieni eliniästä, vaikka hekin ovat jo aikuisia.

Me elämme yhteistä elämäämme Ilonan kanssa tässä vaiheessa kuukausi kerrallaan. Joka päivä tunnen suurta lämpöä siitä, että rakas karvapallo on yhä tässä. Silloin tällöin tunnen tuskastumista siitä, että sen hoito vaatii niin paljon ja joudun miettimään tulevaisuutta. Kolmas suuri tunne, jonka valtavuuden vasta aavistan, on suru ja tuska Ilonan menettämisestä. Sen tunteen hyökyaallon koen vasta sitten, kun Ilona on poissa. Siihen asti nautimme jokaisesta yhteisestä päivästä. Vaikka vähän hitaammastakin.

Rakasta sinäkin koiraasi – loppuun asti!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu