101 tapaa tappaa aviomies

Tartuin Laura Lindstedtin ja Sinikka Vuolan kirjaan 101 tapaa tappaa aviomies (Siltala 2022, 202 s.) kuin dekkariin. Paha virhe. Taposta siinä kyllä on kysymys, mutta varsin korkeakirjallisesti, Ja tarkoitan sitä ylevöittäen. Kirja on hienoa luettavaa, vaikkei aviomiehen tappoaikeissa olisikaan.

(Tässä tulee mieleen vanha viisaus rouva Koiviston suusta. Kun häneltä kysyttiin, oliko hän koskaan ajatellut erota. ”Ei erota, tappaa kyllä”, oli vastaus.)

Lindstedtin ja Vuolan kirjan lisänimi on Menetelmällinen murhamysteeri. Ja menetelmiä riittää. Genrerajat ylitetään, ja jokainen 101 tarinasta on persoonallisuus. Kielen ja kirjoittamisen taitajat ovat luoneet moninaisten tekstien aarreaitan.

Lähtökohtana on ollut Alibi-lehden juttu vuodelta 1983. Jutussa kerrotaan, miten suomalainen Anja B. Lokakuussa 1981 ampui kiväärillä kuolettavasti rintaan norjalaista aviomiestään Thorvaldia. Oslon käräjäoikeus vapautti Anjan ja totesi syylliseksi vainajan, joka oli vuositolkulla pahoinpidellyt vaimoaan julmasti.

Taustalla on sukupuolittunut väkivalta. Lindstedt ja Vuola ovat varioineet Anjan tarinan ympärille 101 versiota. Ne ovat moninaisia, yllättäviä, liikuttavia, taidokkaita ja hirtehisen hauskojakin. Teos on kirjoitettu taiten, kaikkiaan parin vuoden ajan. Tekstejä vaihdeltiin ja kumpikin sai sanoa sanansa toisen tekstiin. Inspiraation lähteenä oli kirjallisuustieteen opiskelijoille tuttu Raymond Queneaun Tyyliharjoituksia, eli tapa tuottaa tarinoita eri tyyleillä. Teoksen lopussa on Alibi-lehden raadollinen kertomus Anjan 18 vuoden helvetistä ja oikeudenkäynnistä.