100 % COTTON

100 % Cotton oli vielä vuosikymmen sitten takuu hyvälle vaatteelle, myös pikavaateketjuissa.

Puuvilla merkitsee yhdelle (tai oikeammin sadoille miljoonille) työtä ja leipää, toiselle kauhukuvan ympäristökatastrofista. Kilo puuvillaa tarvitsee 10.000 litraa puhdasta vettä. Sitä voitaisiin käyttää vaikka ravintokasvien kasteluun tai ihmisen janoon. Harvoinpa sitä tulee ajatelleeksi asuvansa maassa, jossa katupölyt ja vessatkin huuhdellaan juomavedellä.

Kansallisteatterin Omapohjassa esitetään tämän kevään ajan Riikka Kuneliuksen 100 % COTTON -kirjoittamaa ja ohjaamaa näytelmää. Se näyttää, mitä on puuvillanviljelijän ja kuluttajan tarina. Näytelmä kuuluu myös Kuneliuksen väitöskirjaprojektiin, joten tutkittua tietoa on.

Näyttämöllä ovat Elisa Salo ja Diana Tenkorang. Dramaturgikonsultti on ollut Marie Kajava, visuaalinen suunnittelija on ollut Katja Muttilainen ja äänisuunnittelija Nicolas ”Leissi” Rehn.

Katselu panee ajattelemaan. Sekä puuvillan poimijoita että pikamuotiteollisuutta ja kaikkea, mitä heidän välillään tapahtuu-Loppujen lopuksi esimerkiksi hyvinvoiva maailma voisi kiistan jo nykyteknologialla ratkaista. Kun vain viisi prosenttia tekstiilikuiduista on uusiutuvaa/kierrätettävää, olisi metsäteollisuudella tässä valtava potti koottavana. Kyllä Wanha Rouva muistaa vieläkin sillat ja säterit. Olivatko ne kukkamekot loppujen lopuksi kovin kauheita? Nyt esimerkiksi Ivana Suhonen ja Gudrun Sjöden tekevät jo hyvää tiliä kierrätysmatriaaleista, ekopuuvillasta, ioncellistä (Haukion itsenäisyysjuhlapuku), lyocelllista ja vastaavista muuntokuitupohjaisista materiaaleista. Kiitos lisää, vielä mummojenkin elinaikana. Ja kaikki tekstiilijäte kierrätykseen, uudeksi tekstiiliksi.

marjakrons

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, rotissööri ja uimamaisteri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu