Määki Turus, Läntinen ja Manu

Tommi Läntinen ja ajassa mukana oleva haamukirjoittaja Susanna Riihilahti

Suurin piirtein jokainen julkkis tekee tai antaa tehrä ittestäs muistelmakirjan, joskus kaksikin, jos ikää piisaa. Nyt on sit entisen Turun pojan eli Tommi Läntisen vuaro. Ylöskirjoittaja on ollut Susanna Ruuhilahti, joka kyl olis voinu vähän viäl opiskella kielioppia, vaik nykyään tämä somekiäli tuppaa sotkemaan hyvätkin kirjoittajat.

Läntinen ite korostaa, ettei hän ole Turus asunut vuosikymmeniin, mutta mihinkäs sitä murttestans pääsis. Kyl nuatti on sama kuin monel muullakin sudeettiturkulaisel.

Kirjan nimi on Ääretön ikävä  ja alaotsikkona Ura ja elämä. No niist kirjas puhutaankin, vaik ilkiät iltapäivälehdet olivatten tarttuneet yhteen riviin, jolla Läntinen paljasti pettäneens vaimoas ja simmottis.

Mut mikä uutinen toi sit on, kyl jokaisel rokkikukol on groopiensa, siäl niit roikkuu takahuaneitten ovil pilvin pimein. Lukeka nyt vaik Mick Jaggerin, Keith Richardin, Peter Townshendin, Ozzy Osbournen, Neil Youngin tai Mikael Persbrandtin elämäkerrat. Kaik ne on sit ensin jollantappa raitistuneet ja sen jälkke ruvenneet muistelema. Vaik niitten menost luulis, ettei ne kyl mittä muistais.

Läntinen kuitenkin muista hyvin ja kirja on entisel nuarel liikuttavaa luettavaa, miäs paljastaa ittensä vereslihalle. Menestys koukutti ja sit tuli myäs viina. Kirja on tehty simmottos, et kaverit enimmäkseen kertovat kuin erinomane Läntinen on. Ja hattuu täytty nosta nykyajan rokkareille, ei niit ikä paina eikä ne eläkkeel kerkke, jos vaan elää saavat.

——————-

Toinen Turun suuri poika, Mauno Koivisto, seikkailee sitten Raija Orasen  fiktiossa Manu. Oranen on varmasti tehnyt yhden hienoimmista kirjoistaan. Hän lähestyy ikääntymistä ja dementoitumista arvokkuudella ja lempeydellä. Samalla kirjataan muistiin monen vuosikymmenen sisä- ja ulkopolitiikkaa Suomessa. Ainakin meikäläiselle se tervetullut kertauskurssi, kyllä Oranen, vanha eduskuntatoimittaja takavuosien tapahtumat muistaa. Lähteitä on Orasella, armoitetulla presidenttikirjailijallamme, runsaasti ja niitten painoarvo on kova.  Teoksen loppuun liitetty aineistoluettelo on komea.

Naisnäkökulmasta upeimmillaan Oranen on kuvatessaan Maunon ja Tellervon kestorakkautta ja yhteen hiillen puhaltamista. Tämä, jos mikä olisi se vuosisadan rakkaustarina.

 

marjakrons

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, rotissööri ja uimamaisteri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu