Mummi sai käsiinsä Anna-Liisa Haavikon teoksen Kaari, kirjailija Kaari Utrion elämä (Siltala2021, 502 s.)
Kaari Utrio on kuvattu upeasti ja uuvuttavasti: lähes jokainen Utrion 37 romaanista ja 17 tietokirjasta on selvitetty, joka lukijalle on melkoinen urakka, varsinkin, jos on sattunut fanittamaan Utrion työtä ennenkin.
Kansikuvassa, kuten Siltalan kevään kirjaluettelossakin Kaari komeilee ruskea savuke sormiensa välissä. Siis savuke, eikä pikkusikari, vaikka Kaari Utrion aviopuoliso myöhemmin sikarikauppaan erikoistuikin.
Kaarin lempitupakka on More, jota valitettavasti ei enää EU-alueella myydä. Mummi toi kyllä matkoilta Kaarille näitä More-tupakoita. Muistan käynnin Jaltalla joskus 15 vuotta sitten: pyysin rannalla olevalta kioskinpitäjältä Morea. Mies pähkäili hetkisen, kunnes kaivoi kioskin alahyllyltä voitonriemuisesti hymyillen yhden askin. Ennen kuin hän antoi sen asiakkaalle, pyyhittiin pölyt huolellisesti rasian sellofaanipinnalta. Albaniasta onneksi löytyi kokonainen kartonki etsimättä!
Kaari Utrio on antanut Anna-Liisa Haavikolle vapaat kädet syventyä arkistoihin ja jututtaa Kaarin ystävät.
Lopputulos on muhkea kuin Kaarin elämä itse. Ja lisäpinnat siitä, ettei Haavikko puhu elämäkerrasta, joksi ainakin valtamedia on kirjan leimannut, vaan elämäntarinasta. Haavikko kertoo tositarinan rillipäisestä lukutoukkatytöstä, josta kirjailijan ammatin ohella kasvoi vaikuttaja: feministi, median ruoskima kiilusilmä, keskustelija, jopa kunnallispoliitikko. (Suomen Tietokirjailijat ohjeistaa elämänkerta-sanan vainajille. Elävästä sankarista tehdään elämäntarina tai elämänkuva.) Liitteet ovat mahtavat. Miten on ollut mahdollista, että Kaari Utrio kaikkeen tuohon ehti – kirjoittamisen lisäksi siivosi, pyykkäsi ja kutoi isoja villapaitoja. Todellinen multitaskaaja siis!
Kaarin siviilielämästä kerrotaan reippaasti. Ensimmäinen nuoruusiän avioliitto kariutui – nuorenahan rakastuu rakkauteen. Kaarin perhe oli kahdeksan avioliittovuoden aikana vain pari vuotta yhdessä, kun upseerismiestä kiikutettiin paikasta toiseen. Noiden kahden yhteisen vuoden aikana ehdittiin sentään tehdä kaksi poikaa, jotka avioeroprosessissa sai isä – päätös, jota Kaari on koko elämänsä katunut.
Mutta erottava oli, kun kuvaan tuli hurmaava Kai Linnilä, jonka kanssa Kaari vietti elämänsä aina Kain yllättävään poismenoon 2017. Kruununhaasta muutettiin Somerolle, jossa aluksi yritettiin elää luontaistaloudessa. Pian lampaista, kanoista ja yrttimaista luovuttiin ja keskityttiin yhteiseen yritykseen Amanita Oy:hyn, joka on kustantamo, kuvatoimisto sekä mainos- ja liikelahjojen, kuten sikarien tuonti ja vienti. Viimeisten tilitietojen mukaan Amanitan liikevaihto pyörii miljoonassa eurossa, henkilöstöä on seitsemän ja liiketulos 9000 euroa. Nykyinen toimitusjohtaja on Kain ja Kaarin poika Lauri Linnilä.

Henkilökohtaiset elämänvaiheet Haavikko paljastaa paremmin kuin tabloidilehdet. Kaari oli historiallisine tiiliskiviromaaneineen painosten kuningatar ja perheen pääasiallinen elättäjä. Kaarin isä ja kustantamo Tammen perustaja-toimitusjohtaja Untamo Utrio oli tuurijuoppo samoin kuin vävypoika. Kain alkoholismi kasvoi ja mies saattoi olla viikkokausia teillä tietymättömillä. Ennen Amanitan perustamista Kai raitistui ja sai mielialalääkityksen. Raitistuminen kiristää yleensä elämänkumppaneiden välejä – ja oli Kaarin vuoro juoda hetkellisesti. Amanitassa mukana työskennellyt Kaarin äiti toimittaja-kääntäjä Meri Utrio haki kuolemaansa lopettamalla syömisen ja jatkamalla juomista. Perhepiiriin kuului myös Kain taiteellisesti lahjakas tytär Piija, joka kärsi skitsofreniasta. Seuraus oli itsemurha, josta puhuminen ei enää ole tabu, kuten ennen vanhaan.
Kaari herätti kolumneissaan ja yleisönosastokirjoituksissaan paljon keskustelua eutanasiasta, feminismistä ja Suomen liittymisestä Natoon. Hän näki läheltä kustannustoiminnan muutoksen ja Tammen alasajon, puolusti digimaailman tullessa kirjailijoiden tekijänoikeuksia – ja itse kirjoittaa tarinoita ahkerasti Facebookiinsa, jota tuhannet lukijat seuraavat.

Makunsa kullakin, mutta mummin lempilukemista oli Utrion tuotannon loppupää, jossa avataan Suomen teollisuushistoriaa saippuanteosta kirjapainoon ja paperiteollisuuteen.

Aina poltti Morea. Kaari Utrio aloitti tupakanpolton 13-vuotiaana.

0
marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, rotissööri ja uimamaisteri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu