Ahndoril&Sarenbrant: taas murhia Tukholmassa

Taas tuli luettua murhista Tukholmassa. Kirjailijanimen Lars Kepler taakse kätkeytyy kirjailiapariskunta Alexandra Coelho Ahndoril ja Alexander Ahndoril. Lars Keplerin sankari oli kovia kokenut, empaattinen komisario Joona Linna, jota valkokakaalla ansiokkaasti esitti suomenruotsalainen Tobias Zilliacus. Sokerina pohjalla on, että Hypnotisoija-elokuvassa (2012) nähtiin myös, ah, Mikael Persbrandt.

Mutta takaisin Lars Kepleriin, jonka kirjoissa on vetävää jännitystä ja hyytäviä tapahtumia. Nyt Kepler-pariskunta on siirtynyt tekemään nimellä Alex Ahndoril vähän toisenlaista jännityskirjallisuutta ja siirtynyt cosy crime – linjalle eli viihdyttävään jännitykseen. Vai onko kysymys pikemminkin siirtymisestä perinteiseen salapoliisiromaaniin?

Pariskunnan ensimmäisessä Avainsarjan viihdedekkarissa Murhan avain (2023) vammautunut, tiukkaäyinen yksityisetsivä Julia Stark ratkaisee arvoitukset syrjäisessä kartanossa. Tänä kesänä ilmestyneessä Kirotussa näytelmässä (Tammi 2024, suom Säde Loponen, 262 s.) mennään Dramatenin teatterilavalle, kulisseihin ja harjoituksiin. Matti Rossin kääntämät Macbeth-lainaukset ovat paikallaan.

Julia Stark virittää taiturimaiset kykynsä äärimmilleen ja saa taas apua entiseltä mieheltään Sidney Mendelsonilta. Yhdessä ratkotaan tähtinäyttelijä Biancan ongelmia. Biancan vuoteen viereen on ilmestynyt yöllä pelottava hahmo ja pukuhuoneessa hänen leninkinsä on sytytetty tuleen. Bianca epäilee, että asialla on hänen kolme vuotta aikaisemmin kuollut rakastettunsa. Siinäpä on ainekset Avainsarjan uudelle mysteerille. Tapahtumapaikka eli teatteri taiteellisine henkilöineen on kunnon miljöö arvoituksen raameiksi. Kirottu näytelmä on ihan kelpoisaa viihdettä iltalukemisiksi.

Nyt, kun kartano- ja teatterimiljööt on käyty läpi, veikkaan, että seuraavaksi Avainsarjassa siirrytään risteilyalukselle, hiihtokeskukseen tai loistohotelliin… BookBeat on antanut Kirotulle näytelmälle pisteitä 3,6/5, eli ei ihan huono tulos sekään.

Emmalle tapahtuu taas

Sofie Sarenbrant (s. 1978) oli viime vuonna Ruotsin myydyin rikoskirjailija. Emma Sköld-sarjan kirjoja on yli vuosikymmenen ajan käännetty 17 kielelle. Sarjan 11. itsenäinen osa Parasiitti (WSOY 2024, suom. Helene Bützow, 443 s.) valittiin viime vuonna Ruotsin parhaaksi rikosromaaniksi.

Juoni ja kieli, myös mukava käännös, oikeuttav

atkin varmasti tunnustukset. On kosto, kipeitä sisaruussuhteita, perhetragediaa, oikeusmurha ja monta oikeaa murhaa karmaisevine ympäristöineen. Sankarittarena on tietysti taas nokkela poliisi Emma Sköld, joka tällä kertaa on itsekin yksi murhenäytelmän odotetuista uhreista. Kun ensimmäinen palanut ruumis löytyy Drottiningholmin linnan läheltä, on uhrin vieressä nimittäin tappolista, jossa viimeisenä komeilee Emman nimi.

Sarenbrant on löytänyt kirjansa perusaineksen mediassa esiintyneestä tapauksesta, jonka seuraukset olivat kovat. Niinpä Parasiitin teksti on rakennettu nykyajan ja kahdenkymmenen vuoden aikana sattuneiden tapahtumien vuoropuheluksi. Mukana on myös yhteiskunnallisia kysymyksiä kuten vanhustenhuoltoa, nuorisokotiongelmia ja sukupuolten moninaisuutta. Tarina on siinä mitassa oikeasti järkyttävä, ettei sitä ehkä ihan viimeiseksi illalla kannata lukea. Mutta Parasiitti onkin lukukokemuksena paljon enemmän kuin unenhakuviihdettä. BookBeatin arvosana on 4,2/5, eli ei huono ja kategorisoitu psykologiseksi trilleriksi. Sitäpaitsi kirjan lopussa paljastuu myös cliffhanger. Jääköön sen paljastaminen lukijalle itselleen, vaikka helppohan tuo oli arvata jo ehkä kirjan puolivälissä.