Anteeksi mokailuni
Eilen julkaistussa Vapaavuoron pakinassani kerroin Maria Jotunista ja Kultaisesta vasikasta. Se esitettiin Suomen Kansalliteatterissa tietysti pari viikkoa ENSIMMÄISEN maailmansodan päättymisen jälkeen, ei toisen, kuten kirjoitin. Moka, mikä moka, tekevälle sattuu kun yrittää vääntää juttua yötä myöten heti elämyksen jälkeen. Tekstin tarkisti sotahistoriaan perehtynyt huonetoveri, mutta häneltäkin mokani jäi huomaamatta.
Onneksi tarkat lukijat ovat jo huomauttaneet asiasta. Kiitos teille!
Mokani on samaa luokkaa kuin joskus elokuvissa: Spartacuksen orjakaverilla oli kuulemma rannekello ja Mika Kaurismäen Tyttökuningas Kristiina (1626-1689) pönöttää Turun Tuomiokirkossa taustalla 1800-luvun puolivälin jälkeen maalattu Fredrik Westinin alttaritaulu ja sen aikalaistoverit, samaan aikaan tehdyt R.W. Ekmanin freskomaalaukset.
Eli me kaikki olemme erehtyväisiä.
Pyydän anteeksi ja kiitän muuten pakinoitteni saamasta vastaanotosta.
Miksi Spartacuksen orjakaverilla oli rannekello? – No onhan se kovassa työnteossa kaappikelloa kätevämpi.
Saman tien tuli mieleeni eräässä hääjuhlassa pidetty puhe ja sen hurtti huumori:
Miksi Stevie Wonder ei näe kavereitaan viikonloppuisin? – Hän on naimisissa.
Ilmoita asiaton viesti