Áróra Islannissa, Harbinder Kaur nyt Lontoossa

Tässä on jo parin kirjan verran seurattu, miten sijoitus- ja rahoitusetsivä Áróra on Islannissa poliisin apuna, kun tutkitaan monimutkaisia rötöksiä ja petoksia ruumiita unohtamatta.

Nyt vuorossa on kolmas seikkailu. Lilja Sigurdardóttirin Kalmankalpea maa (Docendo 2024, suom. Marjakaisa Matthíasson, 255 s.) jatkaa siitä, mihin tutkimukset kakkososassa päättyivät, eli Áróra on asettunut pysyvästi Islantiin, kotoutunut ja verkostoitunut.

Tällä kertaa Reykjavikin läheltä löytyy laivakontti. Sisällä on naisten paleltuneita ruumiita – yksi onneksi on jotenkuten hengissä ja saadaan sairaalassa pikku hiljaa toipumaan todistuskelpoiseksi. Ennestään tutut islantilaisetsivät Daniel ja Helena ryhtyvät selvittämään kontin kohtaloa. Henkilögalleria ja ihmissuhteet ovat siis ennallaan.

Samaan aikaan Áróra jatkaa kadonneen sisarensa etsimistä. Sitäkin asiaa poliisiviranomaisena hoitaa Daníel. Nyt ei kuitenkaan lipsuta sisaren etsimiseen (ehkä se on taas vuorossa seuraavissa tutkimuksissa), vaan Áróra saa tutkittavakseen Sergein, venäläismiehen, johon Danielin ensimmäinen ex-vaimo Elín on palavasti rakastunut, vaikka on parikymmentä vuotta Sergeitä vanhempi. Ikähän on vain numero ja Sergei haluaa tiukasti naimisiin. Elínin onneksi Áróra saa selvitettyä loppujen lopuksi itsekin tunnistamastaan rötösveijarista yhtä ja toista. Soppa on valmis, kun siihen sekoitetaan venäläismafiosot ja ihmiskauppa.

Konttiin kuolleet ihmiskaupan uhrit ovat peruskauraa aika monissa sekä painetuissa että telkkarissa nähdyissä jännitystarinoissa. Niinpä Kalmankalpeasta maasta ei löydy paljoakaan uutta jännitystä, mutta meneehän se sopivasti ajanvietteenä. Romcom-aineksiakin vilautellaan vähän. Olen satavarma, että Danielin ja Áróran tarina jatkuu onnellisten tähtien alla Reykjavikin kalmankalpeassa maisemassa.

—————

Ja sitten Lontoosen. Englantilainen Elly Griffiths on jo 16 kirjan verran hurmannut lukijansa arkeologi Ruth Gallowayn eteen tulleilla löydöillä. Niinpä Gallowayn seikkailuja on luvassa enää yksi.

Mutta ei hätää, Griffithsin toinen tarinasarja, päähenkilönä poliiisipomo Harbinder Kaur, jatkaa nyt kolmannella seikkailulla. Tunnelma ja päähenkilöt ovat niin brittiläisiä, Harbinderkin on muuttanut kalliiseen Lontooseen ja asuu nyt kimppakämpässä. Kolmas Harbinder-seikkailu, Särkyneen sydämen murhat (Tammi 2024,suom. Riina Vuokko, 340 s.) on taattua Griffithsiä, sivistynyt arkikerronta tekee lukemisesta ja loppuratkaisun arvailusta herkkua.

Naispoliisi ja perheeltään salaa gay-tyttö ja hindu Harbinder tuo luettavaksi persoonallisen sekoituksen Lontoon mausteita. Kysymyksessä on luokkakokous, johon lontoolaisen eliittikoulun oppilaat 20 vuoden jälkeen kokoontuvat. Yhteisön salaisuudet tulevat vähitellen esiin. Yksi kokouksen osanottajista on Harbinderin alainen Cassie, jota syyllisyys on painostanut koulun viimeisistä hetkistä. Luokkakokouksessa tapahtuukin ensimmäinen selittämätön kuolema. Lontoon hyvämaineisiltakin seuduilta löytyy pimeitä kujia uusille murhamysteereille. Tasokas mysteeri pitää otteessaan loppuun asti.