Áróran tutkimukset jatkuvat

Muutama kuukausi sitten kirjoitin, että Islannissa vaikuttava Satu Rämön Hildur olisi saattanut saada haastajan toisesta islantilaisesta jännityskirjallisuuden sankarittaresta Árórasta. Vaan eipä saanut. Minua viisaammat lukijat ovat kertoneet, että ensimmäinen Áróran seikkailu lässähti loppua kohti. Niin minustakin.

No nyt täytyy sitten ottaa selvää, miten tässä loppujen lopuksi käy, sillä Áróran tutkimukset jatkuvat. Lilja Sigurdardóttirin sarja jatkuu seuraavalla tapauksella nimeltään Verenpunainen meri (Blue Moon/Docendo 2023, suom. Marjakaisa Matthíasson, 249 s.)

Nyt Áróra etsi edelleen sisartaan tai ainakin sisarensa ruumista ja aikoo samalla muuttaa pysyvämmin Reykjavikiin. Samalla tälle huippututkijalle, kätketyn omaisuuden etsijälle Áróralle tulee eteen toisenlainen etsintä. Islantilainen hyvin toimeentulevan perheen äiti Gudrun on kadonnut kotoaan. Kotiin on murtauduttu ja keittiön pöydälle on jätetty kirje, joka vahvistaa, että Gudrun on kidnapattu. Hänestä vaaditaan valtavia lunnaita, eikä poliisia tietenkään sovi sekoittaa asiaan.

Gudrunin aviopuoliso, liikemies Flosi ottaa saman tien yhteyttä Áróraan ja ryhtyy keräämään lunnasrahoja. Áróra ei kuitenkaan ryhdy etsintäänsä yksin, vaan valjastaa mukaan vanhan etsiväystävänsä Danielin. Yhdessä he ovatkin paljon enemmän, ja pian on mukana myös salaisia poliisivoimia. Syksyn sumu antaa etsinnälle sopivan, kauhua lisäävän elementin. Hurmaavan Danielin ja Áróran ystävyyskin syvenee, ainakin hetkeksi. Mukaan saadaan myös Flosin entinen vaimo ja pirtsakka tytär, joka liiketaloustieteen opintojen ohella työskentelee Flosin yritysryppäässä. Soppa on melkoinen, kun sitä hämmentää myös Gudrunin ystävä Sigurlaug, jolla sattumalta on myös seksisuhde etsintäjoukkoihin kuuluvan poliisi-Helenan kanssa sekä Flosin raskaana oleva salarakas harmaasta rahasta puhumattakaan.

Loppujen lopuksi solmut aukeavat elävien (ja yhden ruumiinkin) osalta, mutta Áróra ei vieläkään saa selvitettyä sisarensa kohtaloa, eli Áróran tutkimukset saavat taatusti jatkoa. Verenpunainen meri on kirjoitettu sujuvasti monelle tasolle: on jännitystä, verenhimoa, ihmissuhteita ja islntilaisen pöydän antimia. Mutta minusta ei Verenpunaisen merenkän jälkeen ole syytä huoleen, kyllä odotan enemmän piakkoin ilmestyvää Rämön Jakobia, jossa varmasti punotaan monta avoinna olevaa juonenpätkää kiinni.