Baritonit kostavat kansainvälisillä käsimerkeillä

Kävin muutama päivä sitten katsomassa teatteri Kapsäkissä pienoismusikaalin Baritonien kosto.

Nuoret baritonit Osku Äärilä ja Panu Kangas, kiintiötenori Jukka Nylund ja ohjaaja-käsikirjoittaja Anna-Maija Ihander olivat tehneet iloittelun, jossa kerrottiin käsimerkkien kera,, miten musikaaligenressä ramppivaloihin pääsevät tenorit baritonien jäädessä taustalle ensembleen.

Ratkaisun baritonit löysivät maailman myydyimmästä musikaalista Hamilton. Otetaan historiasta suurmies ja tehdään hänestä musikaali. Tässä tapauksessa sankari oli Mannerheim baritonina ja toinen baritoni oli tietysti Mannerheimin hevonen Käthy, jolla on oikein oma patsaskin Ypäjän ratsupaikkakunnalla.

(Neljännelle lukijalleni kerron, että Broadway-Hamiltonia ehdittiin esittää viisi vuotta, kunnes korona katkaisi esitykset. Mutta ei hätää, Disney osti tuotannon 65 miljoonalla taalalla ja esittää sitä nyt laadukkaasti suoratoistona: kuvaus on loistava ja suomenkielinen teksti hieno. Kannattaa vaipua transsiin säveltäjä-sanoittaja-näyttelijä Lin-Manuel Mirandan edessä. Hiphop, rap ja Korngold-vaikutteet hurmaavat. Nyt Hamiltonia esitetään New Yorkissa taas lavallakin, ja kalleimmista lipuista saa maksaa toista tuhatta euroa, niin että DisneyPlussa on halpaa lystiä – samaan hintaanhan näkee kanavalta vaikka mitä muita upeita elokuvia.)

Mutta takaisin Kapsäkin baritoneihin. Esityksessä piikiteltiin hyväntahtoisesti Helsingin Kaupunginteatteria, jonka johtaja Kari Arffman istui katsomossa ja naureskeli baritoneille, joista toinen oli ollut omien sanojensa mukaan musikaalissa Niin kuin taivaassa kolmas puu oikealta. Ilmankos Arffman Baritonien kosto -esityksen jälkeen vakuutti, että baritoneja tarvitaan aina. HKT:n seuraava musikaali Priscillahan tapahtuu Australian takamailla, joten kyllä kai sielläkin baritoneille pöheikköjä löytyy.

Baritonien koston voima on, että nuoret laulaja-näyttelijät uskaltavat nauraa itselleen. Ääntä riitti ja poikien fysiikka on kohdallaan. Liikkumista tehostetaan kansainvälisin käsimerkein, joista nyt viidennelle lukijalleni kerron vähän lisää (koska hän on sitä pyytänyt).

Siis näin:

# Kun peukku ja etusormi muodostavat o-kirjaimen, tarkoittaa se Euroopassa ja jenkeissä ok. Tunisiassa merkki tarkoittaa arvotonta ja Japanissa rahaa (kolikko).

# Peukuttaminen ylöspäin kannustaa, alaspäin se toi kuoleman hävinneelle gladiaattorille.

# Kun etu- ja keskisormi muodostavat V-kirjaimen, tarkoittaa se kansainvälisesti voittoa, kapakassa taas kahta. Peukun pitäminen erityisesti anglosaksisissa maissa korvataan etu- ja keskisormet ristimällä. Alun perin se oli kristittyjen salainen symboli. Vietnamissa se taas tarkoittaa naisen sukuelintä.

# Kolme sormea pystyssä on yleisesti kolme, mutta roomalaiskatolisille siunaus.

# Neljä sormea pystyssä ilman peukkua on Japanissa loukkaus.

# Kun kaikki viisi sormea ovat pystyssä, tarkoittaa se stop, Kreikassa ja Turkissa vielä väkevämmin eli painu hiiteen.

# Kun pikkusormi on ylhäällä, tarkoittaa se Balilla pahaa juttua, Japanissa naista, Ranskassa hujauskieltoa ja Välimerenmaissa pientä penistä.

# Kun pikkusormi ja etusormi ovat ylhäällä, tarkoittaa se Välimerenmaissa uskotonta vaimoa, kun se taas muualla suojelee pahalta silmältä ja huonolta tuurilta. Jenkeissä se on Texasin yliopiston logo.

Niin että repikää siitä baritonit, kun niillä sormillanne huidotte. Kertaakaan eivät näyttäneet pelkkää keskisormea, minkä koko maailma tuntisi.

Jukka Nylund, Osku Ärilä ja Panu Kangas käsimerkkeineen.
+2
marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, mummi, rotissööri ja uimamaisteri, joka kertoo kokemistaan elämyksistä eikä harjoita kritiikkiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu