Björk on taas asialla

Björk tutkii taas. Kun yksi tyttäristäni sai tietää, että käsissäni oli Virpi Hämeen-Anttilan uusin Karl Axel Björkin urotöistä kertova dekkari-romaani Juhannusyön painajainen (Otava 2021, 345 s.) oli tyttären, kaksinkertaisen maisterin, vastaus selvä: ”Jees, mahtavaa!”. Hänen uraluetteloonsa kuuluu mm. useampi vuosi tiedottajana Helsingin kaupunginkirjastossa, joten vastaus oli mielestäni varsin luotettava ja kertoo, miten Hämeen-Anttilan viihde puree.

Virpi Hämeen-Anttila, valmiina eskorteerattavaksi baaleihin.

Hämeen-Anttilan Björkistä, juristista ja entisestä virkamiehestä, joka harrastaa myös murhatutkimusta ja salapoliisin työtä, on tullut monelle lempiluettavaa.

Kahdeksas Björk ei tosin yllä edellisten tasolle. Karl Axel on siirtynyt Gustav-setänsä Axel-Electroniin apulaisjohtajaksi ja kihlannut tämän Lisbet-tyttären, pikkuserkkunsa isän puolelta.

Asuntokin muuttuu ajan tyyliin mukavaksi, on kylpyhuone, lämmintä vettä ja moderni hella. Nyt puhutaan siis 1920-luvun Helsingistä, jossa moiset ylellisyydet olivat ylemmän keskiluokan herkkuja.

Hämeen-Anttila osaa myös sanataiturina käyttää tekstin joukossa aikakauden sanontoja: on lemmenintriigejä, inflatsiooni edessä, ihmislasta on harjoitettava bioloogisesti ja vapriikit tärvelevät Helsingin lähirannat.

Tällä kertaa kirjoittajan ongelma on liian suuri joukko päähenkilöitä, jotka lähes kaikki ovat jossain vaiheessa myös murhaajakandidaatteja. Parikymmentä sivistynyttä, hyvien perheiden nuorta kokoontuu juhannuksen viettoon Helsingin lähisaaristossa sijaitsevaan ökyhuvilaan. Juhannuksena tapahtuu: seuraavana aamuna rannasta löytyy yksi seurueeseen kuulunut nuorimies ammuttuna ja toinen nuori nainen hukkuneena. Siinäpä urakkaa sekä poliisille että Björkille!

Tavallaan Hämeen-Anttilan 20-luvun dekkarit tuovat mieleen Maria Langin, jonka hyvinvoivat sankarit tosin elävät 1950-lukua. Onneksi Langilla on myös vähemmän syyllisehdokkaita.

Ja lisää plussaa Hämeen-Anttilalle siitä, että hän käyttää mm. Utrion ja Taavi Soininvaaran tapaan liittää teokseensa kunnon henkilöluettelon, josta voi tarkistaa, kuka kukin on. Björk-kirjoissa on myös huolellinen luettelo niistä kaduista, joitten nimet myöhemmin muutettiin. Samoin kerrotaan monista Helsingin kaupunginosien synnystä. Samalla raotetaan myös köyhälistön ja pikkurikollisten ovia eli Helsinki on kokonainen, aito aikansa yhteisö.

Romaanissa eletään kieltolakiaikaa – mikä ei estä herrasväkeä täyttämästä viinikellareitaan ja tarjoamaan vähän väkevämpääkin, jota löytyi jopa katiskasta. Niinpä krapulakaan ei ollut harvinainen vieras. Mutta tietysti nuhteeton Björkimme ainakin yrittää sitä välttää.

 

0
marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, rotissööri ja uimamaisteri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu