Dekkareita pöydälläni

Mars Birnamin metsään

Aloin lukea Birnamin metsää kuiin dekkaria. Mutta väärin meni. Tavanomaisesta rikosromaanista Shakespearen Macbethista lainatun Birnamin metsän erottaa oitis. Kirja on todella tyylikkäästi kirjoitettu ja antaa paljon enemmän kuin jonkun murhamysteerin perässä juokseminen. Eleanor Catton (s. 1985) on kaikkien aikojen nuorin Booker-palkittu ja Birnamin metsä (Siltala 2024, 463 s. Suom.Tero Valkonen) on hänen teoksistaan kolmas suomennettu.

Joukko ympäristöaktivisteja, Birnamin metsä -yhteisö, viljelee laittomasti yksityisiä joutomaita Uudessa Seelannissa. Kun sissiviljelijöiden ja miljardöörin intressit risteävät takamailla, ympäristökollektiivi jakautuu valintojen edessä kahteen leiriin. Tarttuako diiliin ja vaikuttaa isommin, kun siihen kerran tarjoutuu taloudellinen mahdollisuus? Vai onko se sielun myymistä?

Dekkarimaiseksi kehittyvä tarina pakottaa lukijan miettimään omia valintojaan. Kallistunko idealistien vai kyynikoiden kannalle? Pyhittääkö tarkoitus keinot, ja jos, niin kuinka pitkälle?

Ihan ensimmäiseksi tavislukija olisi ollut iloinen, jos alkusivuille olisi kuvattu maantieteellinen kartta paikoista, jotka kuuuvat kirjan juoneen olennaisesti. On metsää, yksityistä lentokenttää, vuoria, maanvyörymäalueita, Metsäkollektiivin puuhapaikat, mutkittelevat, tukitut tiet rikoksineen ja salaisuuksineen. Kartta olisi avannut tekstin ja rikastanut lukukokemusta: kysymyksessä on kumminkin loistelias romaani myöhäiskapitalismin väkivaltaisuudesta ja halpamaisuudesta. Yhden sukupolven tuskanhuuto, kuten kirjan kansilehdellä todetaan.

Hyvästi Norfolk ja Ruth Galloway

Arkeologi Ruth Galloway törmää tapansa mukaan luihin, joitten selvittäminen siirtyy poliisille. Tällä kertaa löytyvät luut ovat vain 20 vuoden takaa. Kysymyksessä on Elly Griffithsin 15. romaani, jossa Ruth saa tutkia menneisyyden saloja, mutta elää myös omaa elämäänsä ja ihmissuhdekuvioitaan naapuriensa ja ystäviensä rinnalla.

Nyt Viimeinen leposija (Tammi 2024, 352 s, suom. Anna Kangasmaa) tarjoaa arkeologillemme ja hänen 12-vuotiaan Kate-tyttärensä isälle, komisario Nelsonille, muutoksen tuulia. Ruthin työpaikka yliopistolla on vaarassa mennä alta ja Nelson jatkaa jo edellisistä kirjoista tuttua pohdiskeluaan eläköitymisestä. Ruhtin ja Nelsonin henkiystävä Cathbad jouluu myös ruuvipenkkiin, joten soppaa on hämmennettäväksi paljon. Ihmissuhteitten rintamallakin tapahtuu, mutta enpä paljasta mitä. Ruth Galloway on tämän ajan Miss Marple, jolla on myös rakkauselämää ja työmurheita. Vaikka nyt sanotaankin jäähyväiset arkeologi Gallowaylle, Griffiths jatkaa uutterasti toisen sankarittarensa, komisario Harbinder Kaurin seikkailuja Lontoon rikosmaailmassa.

Erra ja Caravaggio

Arkkitehti-kirjailija Jyrki Erran edellinen romaani Lyijynvalkoinen voitti Vuoden Johtolanka -palkinnon, eikä syyttä. Nyt Erra jatkaa jatkaa Lyijynvalkoisesta tutun arvostetun taidemaalarin, konservaattorin ja tutkijan Axel Wallaksen tarinaa. Orjantappurakruunajaiset (Otava 2023, 397 s.) vie Wallaksen taas Italiaan, ensin Roomaan ja sieltä Venetsiaan. Ruumiita tulee ja kisa kadoksissa olevasta yli sadan miljoonan euron arvoisesta Caravaggion maalauksesta on kovaa. Asiasta ovat kiinnostuneet taideasiantuntijoiden lisäksi Italian mahtisuvut väkivaltaa kaihtamatta. Erra seikkailee kirjoittajana jotenkin Dan Brownin jäljillä, eikä siinä mitään pahaa ole, Robert Langdon on varmaan opettanut lukijoille paljon

symboliikan tutkimuksesta.

Kotiapulaisen uudet salaisuudet

Viime vuonna ilmestyi suomeksi Freida McFaddenin Kotiapulainen ja tänä vuonna sen jatkoksi Kotiapulaisen salaisuus (Otava 2024, 312 s, suom. Jussi Tuomas Kivi).

Menestysdekkari jatkaa siitä, mihin edellisessä kirjassa lopetettiin. Millie, sankaritar, jatkaa luokkayhteiskunnassa ja palvelee niitä, joitten menestyksen takana on rahaa, koulutusta, hyvä työpaikka tai avioliitto ja asunto New Yorkin kattojen tasalla. Samalla Millie opiskelee ja löytää, hups, kelvollisen juristipoikaystävän. Kaikki ei mene kuin Strömsössä, sillä rervolveriakin tarvitaan ja ovelia juonia on rakennettu Millie-paran pään menoksi. #Metoo-aikakaan ei ole ohi, vaan Milliellä on haasteensa ja käänteitä tulee esiin varsinkin kirjan loppumetreillä. Mutkia riittää, ja vaikkei ihan trilleriasteelle ehkä mennä, saa lukija jännittää ihan tarpeeksi yöuniaan menettämättä. Cliffhangerista päätelleen isää on vielä luvassa, onhan kotiapulainen nyt tiukasti luokkaretkellä.