Dekkareita Tallinnassa

Varasimme jo ajat sitten kylpyläviikon perunannostolomaksi Tallinnaan Kalev Spahan. Hoitoja tosin sai koronan takia rajoitetusti eli vain

jalkahoitoa ja hierontaa, mutta terapia-altailla viihtyi ja vastavirtaan on aina hauska pärskiä. Sateisella ilmalla kaupungilla samoilu jäi vähiin ja Viru-keskuksessakin ensimmäinen kerros oli remontissa. Toisen kerroksen muotikaupoissa oli enemmän myyjiä kuin asiakkaita. Niinpä päivät täyttyivät mukavasti, kun mukana oli tarpeeksi luettavaa – jopa niin, että lukemattomia kirjoja oli paluukuormassa.

Antti Tuomainen jatkaa Hirvikanavalla (Otava 2021, 303 s.) siitä, mihin Jäniskerroin loppui. Vakuutusmatemaatikko Henri Koskinen hoitelee miten hoitelee veljeltään perimäänsä seikkailupuistoa, paitsi että kuollut veli ilmestyykin takaisin. Samalla kiristyvät välit rikollisiin laitetoimittajiin, eikä ruumiiltakaan vältytä. Juoni on täynnä yllättäviä käänteitä ja Tuomaisen lause on aina hauska. Silti, vaikka mustaa huumoria on yllin kyllin, saatoin odottaa enemmän. Mutta hetkinen, tämähän olikin trilogian keskimmäinen osa eli jonkinlainen adagio. Varmasti kolmas osa, jossa varmasti Henri Koskisen bisnekset ja orastava rakkaus ratkotaan, täyttää paremmin odotukset.

Jo Nesbon Mustasukkainen mies (Johnny Kniga 2021, 301 s.) on setsemän kertomuksen kokoelma, jossa puhutaan paljon mustasukkaisuudesta ja pelosta. Nimeltään Mustasukkainen mies kelpaisi yksinään romaaniksi asti: kreikkalainen poliisi tutkii amerikkalaisen kiipeilijän outoa katoamista. Novellissa Odd Nesbo miettii kirjailijan suhdetta kaupallisuuteen – varmaankin hyvin omakohtaisesti. Novelli kerrallaan -periaatteella Nesbo sopii mainiosti iltalukemiseksi.

                                                                                                     Sujata Massey on päässyt jo kolmanteen tarinaan,

Dekkari on hyvää seuraa.

jossa intialainen naisasianajaja (joka siis ei suokupuolensa takia kelpaa tuomioistuimeen) Perveen Mistry kokee taas uusia seikkailuja Bombayssa. Kaupunkiin on tulossa prinssi Edvard (myöhemmin vajaan vuoden kuninkaana viihtynyt Edvard VIII), ja ilmassa on siirtomaavallan ongelmat. Vaikka eletään 1920-lukua, puhutaan jo Intian poliittisista ongelmista monine uskontoineen. Hurmaavinta Masseyn kertomuksessa on mausteiden ja ruokien tuoksu, vilkas kaupunkielämä ja naisen asema, jota maassa ei vieläkään ole saatu kuntoon.

Jens Lapidus heittää lukijan lähitulevaisuuteen ja dystopiaan, jossa turvattomuus, eriarvoisuus ja väkivalta ovat arkipäivää. Paratiisikaupungissa (Like 2021, 448 s.) kaikki ei ole hyvin. Valtiopäivät onkin säätänyt erillislain, jolla ongelmalähiöt eristetään. Ministeri kuitenkin menee alueelle pitämään vaalitilaisuutta, ja kuinkas sitten kävikään? Turvahenkilö Fredrika joutuu tekemään yliluonnollisia tenppuja, somevaikuttaja Nova osoittautuu kunnon tytöksi ja entisellä vapaaottelijalla, nykyisellä pikkurikollisella on loppujen lopuksi sydän paikallaan.

Hans Rosenfeldt on ollut luomassa mm. Silta- ja Wannader-sarjoja. Lisäksi hän on kirjoittanut Mikael Hjorthin kanssa Sebastian Bergman -sarjaa, joka on kansainvälinen megamenestys. Surman sudessa (Otava 2021, 413 s.) mennään Haaparantaan, jossa löytyy huumeita, huumerahaa, venäläisrikollisia ja ruumiita niin, että apuvoimia tarvitaan Luulajasta ja pääkaupungista asti. Haaparanta on kuvattu harmain värein: kaupunki ilman rautatietä on kuoleva paikkakunta. Raakoja tapahtumia on kerrakseen, ja poliisi Hannah Wester tekee ympäripyöreitä päivä samalla kun yksityiselämän solmuja olisi ratkottava. Monitasoisessa teoksessa yhteiskunnallinen aspekti kohtaa yksityisten ihmisten arjen.

Peter James on iloksemme palauttanut kehiin komisario Roy Gracen jo 17. kerran. Kuolemaan jätetty (Minerva 2021, 398 s.) kertoo kuolemasta, jota ei pystytä todistamaan. Paternosterin pariskunta on palaamassa kotiin tavanomaiselta sunnuntaiajelulta, kun Eden-rouva yhtäkkiä haluaa pysähtyä marketiin hakemaan kissanhiekkaa. Rouva katoaa sille tielleen, ja tutkimuksen alkavat. Samaan aikaan Roy Gracen perheessä tapahtuu katastrofi, joka loppuvaiheiltaan kyllä tuntuu hiukan päälleliimatulta – mutta antaa tietysti syvyyttä Gracen persoonaan. Myös Gracen ja hänen esimiehensä Cassian Pewen välinen kiista alkaa selvitä – mutta se on jo seuraavan Grace-romaanin aihe, mitä ilmeisimmin.

0
marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, mummi, rotissööri ja uimamaisteri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu