Dekkarikesä alkoi hyvin

Erin Kelly on lontoolainen kirjailija-toimittaja, jolta aikaisemmin on ilmestynyt kaksi dekkaria, Kiviädit ja Älä jää pimeään. Loppukevään uutuus on Myrkkypuu. (Gummerus 2021, 374 s.)

Kirja vie vie lukijan Lontoon kuumaan kesään vuonna 1997. Yliopisto-opintoja aloittelevan Karenin elämä muuttuu, kun hän tutustuu boheemiin ja hohdokkaaseen näyttelijänalkuun Bibaan ja hänen veljeensä Rexiin. He elävät Rexin ja Biban hallussa olevassa komeassa, rapistuneessa talossa. Talon elämä on aitoa 70-luvun hippiaikaa. Jossain välissäKaren kuitenkin saa opintonsa hyvin loppuun ja alkaa free lance -kääntäjänä ja opettajana.

Rex tekee Kareniin vaikutuksen, suhde syntyy ja ennen pitkää myös avioliitto. Jokainen juhla ja jokainen kesä päättyy kuitenkin vääjäämättä, ja heidän kesänsä loppuvat kahden ihmisen kuolemaan. Vangitseva tarina kuvaa nuoruuden kiihkoa ja huumaavaa ystävyyttä.

Myrkkypuu on toisenlainen rikosromaani. Se on ajankuva ja ihmissuhderomaani, jossa myöhään tapahtuvat rikokset kuuluvat juoneen. Onko romaanissa happy end vai ei – se riippuu siitä, miten kovasieluinen lukija on. Paha nyt kuitenkin saa palkkansa.

Ilmestymisvuonnaan Britanniassa vuoden parhaiden kirjojen joukkoon valikoituneen bestseller-trillerin pohjalta on tehty myös tv-sarja. Odotan innolla, miltä sarja näyttää, ja saako sen edes suoratoistopalveluihin. Teoksen on oivallisesti suomentanut Päivi Pouttu-Delière.

———-

Erikoisagentti Aloysius Pendergast viettää ylellistä, rauhallista elämää Manhattanin pohjoisosissa olevassa loistotalossaan ja tekee huvikseen töitä FBI:lle kokonaisen taalan vuosipalkalla.. Douglas Preston ja Lincoln Child ovat tehtailleet monta Pendergast-seikkailua, joista tuoreine, Sininen labyrintti on vastikään ilmestynyt suomeksi (Gummerus 2021, 558 s.)
Nyt yhdysvaltalaisen kirjailijakaksikon menestysromaanissa erikoisagentti Pendergastin pahamaineisin vihollinen ilmestyy oven taakse – kuolleena. Ruumiinavauksessa löytyy poikkeuksellinen pala turkoosia. Korukivi aloittaa tapahtumaketjun, jolla näyttää olevan vain yksi päämäärä: kostaa Pendergastille ja tuoda päivänvaloon se vääryys, jonka Pendergastin esi-isät kätkivät. Kummallinen ajojahti johdattaa Pendergastin Manhattanilta väkivallan riivaamaan favelaan Rio de Janeirossa ja tappavaan labyrinttiin Kalifornian aavikolla.

Tämänkertaiset Pendergastin seikkailut vaikuttavat lähes ufoilulta. Vai kenties kirjoittajat ovat halunneet tehdä satukirjan ikuisille? Ainakin se on faabeli, jossa raha ratkaisee sekä Pendergastin että hänen vihollistensa leireissä. Kirjan on suomentanut Antti Autio, enkä löytänyt yhtäkään pianovirhettä.

Kyllä näitä riippukeinussa lukee – Pendergast ainakin on kirja, jota pitää lukea järjestelmällisesti, sen verran se sisältää esiin putkahtavia pahuuden elementtejä, jotka seuraavat toinen toistaan tiukasti.

0
marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, rotissööri ja uimamaisteri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu