Dekkarikesä alkoi

Mummi aloitti dekkarikesän Minervan kelpoisilla Minerva Crime -dekkareilla.

Minerva on WSOY:n omistama pieni itsenäinen kustannusyhtiö. (WSOY taas kuuluu ruotsinmaalaiselle Bonnierille, joka omistaa MTV Kolmosen. Toisten lähteiden mukaan MTV:n omistaa myös ruotsalainen Telia.)

Ota näistä omistuksista nyt selvää. Hyvä Minerva Crime -brändi perustettiin 2008, ja se on julkaissut tähän mennessä seitsemisenkymmentä dekkaria, pääosin käännöskirjallisuutta.

Minervasta kerrotaan, että lukijakunta on laaja ja menekki on tasaista. Nousua on sähköisten ja äänikirjojen puolella, kuten kaikki kustantajat kilvan selittävät.

Minerva Crimen tavoite on ollut löytää genren sisältä eri tyylisiä jännityskirjoja. Yksi haluaa trillerin, toinen kauhua, kolmas perustavaa poliisityötä.

Onneksi mummi löysi kesän alkuun kaikkia laatuja. Gustaf Skördemanin Geigerissä (468s.) kauhistella saa tukholmalaisen yläluokan metkuja. Eli Nordic Noir elää ja voi hyvin. Nyt tosin mennään kauas menneisyyteen, jossa on tehty karmea suunnitelma. Totta vai tarua? Onneksi tarua, jossa liki dementit päähenkilöt seikkailevat.

Peter Jamesin Pahan oma (300 s.) on myös tavallaan perhe- ja sukuromaani, jossa rikos ja meediot hallitsevat. Peter James on saanut maailmanlaajuisen lukijakuntansa Brightoniin sijoittuvissa Roy Grace kirjoissakin, joissa komisario Grace tavallisesti ajautuu ahtaalle, mutta lopulta paha saa palkkansa. Yle Areenassa on nähtävänä neliosainen minisarja Roy Grace, jossa käytiin läpi yhtä tapausta ja pääosaa, Roy Gracea, esitti John Simm. Hän ei kotikatsomon mukaan vastannut mielikuvaa kirjojen Gracesta, mutta vähitellen rooliin ja esittäjään suhtautui uskottavasti. Simmin saavutuksiin kuuluu mm. elokuvasuoritukset Raskolnikovina ja Caligulana, samoin kymmenen vuotta tv-roolissa Doctor Who. Gracenakin Simm liukui lopulta roolinsa niin hyvin, että vertailu unohtui. Lisää Gracea ja Simmiä, rikoksia on vielä Brightonissa ratkottavana paljon ja Gracen oma rikkinäinen, mutta hiljalleen eheytyvä perhe-elämäkin olisi telkkariin kunnon kamaa.

Sitäpaitsi, kuka muistaa enää Michael Curtizin kelpo Sinuhe egyptiläistä ja häntä esittänyttä Edmund Purdoeta – korkeintaan elokuvasta mieleen on jäänyt Peter Ustinov Kaptahina. Elokuva tuli ja meni, mutta kirjaa, Sinuhea, kuunnellaan tänäkin kesänä monen automatkailijan cd-soittimessa.

Peter James kirjoittaa juuri riippukeinuun sopivasti. Lauseet ovat lyhyitä ja nasevia, kappaleet samoin ja lukujakin on 31.

Vaikein alkukesän Minerva Crime -kirja on Tim Weaverin Poispyyhkäisty (454 s.) Miekkonen nimeltään Sam Wren katoaa metromatkalla ja salaisuuksia löytyy roppakaupalla, kun yksityisetsivä David Raker alkaa penkoa Samin jälkiä. Weaver on tätä ennen tehnyt jo kaksi David Raker -kirjaa, ja tämä lienee viimeinen. Sarja on Britanniassa noussut miljoonan kappaleen myynnillä bestselleriksi, jonka osia on käännetty    13 kielelle.

Weaveria (kuvassa)  kannattaa lukea kieli keskellä suuta, niin paljon äkkiväärää ehtii tapahtua. Enkä suosittele iltalukemisiksi ennen unen tuloa. Weaver kuvaa sekä rosvoja että poliiseja varsin raadollisesti. Verta ja väkivaltaa riittää Lontoon maanalaisen tunneleissa.

0
marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, rotissööri ja uimamaisteri.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu