Grebe hämmentää kustannusmaailmaa

Ruotsalainen Camilla Grebe on tämän hetken kiinnostavimpia, palkituimpia ja myydyimpiä jännityskirjailijoita.

Uusin suomeksi ilmestynyt rikosromaani Ajasta ikuisuuteen (Gummerus 2022, 457 s, suom. Sari Kumpulainen) sai pari päivää sitten Helsingin Sanomiien kirjallisuusarvioijalta neljä tähteä, eikä arviota taviskaan kiistä.

Uusin mysteeri sijottuu hyvinvoipaan maalaismaisemaan ja kustannusmaailman muuttuvaan kenttään.Päähenkilö Gabriel on kuuluisa kirjailija, hänen vaimonsa Lykke taas huomattavasti nuorempi kustannustoimittaja. Pariskunnan rakkauskertomus oli syttynyt salamavauhdilla, tuloksena kaksospojat.

Perhe viettää idyllisiä rapujuhlia, joitten keskellä tapahtuu murha. Tekijäksi on ehdolla jompikumpi kaksosista. Seuraavaksi hypätään kahdeksan vuoden päähän, ja keskiössä on edelleen Lykken lisäksi rikoskomisario Manfred Olsson, joka tutki alun perin selittämätöntä suljetun huoneen mysteeriä.

Aikatasoja on monta: Lykken ja Gabrielin kohtaaminen, murhan aika ja siitä kahdeksan vuoden päästä tapahtuva välienselvittely. En kerro enempää, ettei juoni paljastuisi.

Riemastuttavaa rikosromaanissa on, miten Grebe käsittelee kustannusalan muutosta ja muutospaineita. Kirja on kirja painettuna kansien väliin, mutta yhtä hyvin sähköisessä muodossa lukulaitteella tai äänikirjana, mikä tuottaa omat ongelmansa – raha, äänikirjan lukijat, tekijänoikeudet jne. – niin kirjoittajille kuin kustantajille. Asiastahan on Suomessakin keskusteltu jo paljon.

Mukaan saadaan myös keskustelu autofiktiosta Knausgårdin hengessä. Mitä autofiktio loppujen lopuksi tuottaa niille, joita se oikeasti koskee? Greben kirjassa ihmiskohtalot, miljöö ja muuttuva kustannusmaailma ovat keskeisiä elementtejä.