Hannele Lauri napakymppi sota-ahdistukseen

Naamiot on riisuttu, ja vain sodan kasvot näkyvät, kuten presidentti Niinistö on sanonut. Ja sota on nyt kaikkialla. Televisiossa, radiossa, puhelimessa ja somessa.

Suuriin ikäluokkiin kuuluvana en ole itse sotaa kokenut (paitsi Vietnamin sotaa ja Tsekkoslovakian miehitystä 1968 – oli kiva olla mielenosoituksissa). Huonetoverikin muistaa sodasta sen, miten pommisuojassa oli hauska leikkiä naapurin kakaroiden kanssa. Mutta nyt epäilee ja ahdistuu. Onko sota jo ovella? Pelko ja uhka ovat käsin kosketeltavia.

Aivotutkija antaa sodasta ahdistuneille neuvon pitää rutiinit tärkeinä. Kannattaa siis leipoa, hoitaa kukkia, pyyhkiä pölyjä, siirtää sohvan paikkaa ja katsoa telkkarista hauskoja ohjelmia tai mennä elokuviin.

Itse valitsin elokuvat, kun kotikinoon saatiin vihdoin Johanna Vuoksenmaan 70 on vain numero. Harvoin suomalaisessa komediassa saa nauraa yhtä makeasti kuin tässä. Ja pääosassa Hannele Lauri, joka revittelee koko skaalansa loisteliaasti. Paljettien ja peruukkien takana on yksinäinen, osaava työnarkomaani. Lauri ikääntyvänä superjulkkiksena esittää

Ylivertainen seitsemänkymppinen.

varmaan ihan itseäänkin. Ja tietysti mukana myös ihana Marja Packalen laulutähden lapsuudenystävänä. Mikä pari! Heitä täydentää Laurin, alias Seija Kuulan stylisti Misa Palander lähes absurdisti ja ah niin rehellisesti myös kehonkielellään. Mikko Nousiainen duunarimuusikkona ja rakastettuna on mies paikallaan. Mutta ei sen enempää juonipaljastuksia, menkää itse katsomaan. Kyllä kannattaa, vaikka ette kuuluisikaan kohderyhmään.

Antaisin komedialle omassa kirjanpidossani vaikka kuinka monta tähteä, mutta kun käsikirjoitus välillä upposi itsestäänselvyyksiin, kuten odottamaani repliikkiin ”ettekö te tiedä, kuka minä olen” tai tai liialliseen kännykän käyttöön ratissa. Ei ollut vaikea arvata, miten siinä sitten käy.

Vuoksenmaan komedia on tehty halvalla, 1,5 miljoonalla eurolla, josta yli puolet tuotantotukea (jonka hän takuulla maksaa pois, katsojamäärät ovat niin hyvät). Silti komedia ei näytä eikä tunnu halvalla tehdyltä. Jos tämä elokuva, jolla oli jokunen ensi-ilta jo viime vuoden puolella eri puolilla maata, kelpuutetaan tämänvuotiseen Jussi-kisaan, veikkaan Vuoksenmaalle Yleisö-Jussia ja Hannele Laurille naispääosan Jussia. Edellinen aikuisista naisista kertova kotimainen komediasuosikkini oli Pamela Tolan Teräsleidit, joka sai kolme Jussi ehdokkuutta, mutta ei loppujen lopuksi voittanut yhtään. Saa nähdä, miten Vuoksenmaan ja Laurin käy.

0
marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, mummi, rotissööri ja uimamaisteri, joka kertoo kokemistaan elämyksistä eikä harjoita kritiikkiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu