Ja taas Wallander

Ensin tulivat Henning Mankellin Wallander-poliisiromaanit 1991 alkaen. Ja sitten ne jalostettiin telkkariin.

Ensimmäinen (ja monen mielestä yhä ainoa oikea) telkkari-Wallander oli Rolf Lassgård kahdeksanosaisessa sarjassa vuodesta 1995 lähtien. Hänen jälkeensä tuli Krister Henriksson, 32 osaa, joista viimeisissä Mankell antoi armon käydä oikeudesta ja sairastuttaa Wallanderin dementiaan. Mankell-fani, Sir Kenneth Branagh, teki vielä BBC:lle yhdeksänosaisen Wallander-sarjan ilman sen suurempia hurraahuutoja.

Ja pari vuotta sitten nähtiin Netflixissä melko kliseinen kuusiosainen Nuori Wallander. Tämäkin Kurt puhuu englantia, elää nykyajassa eikä juuri muistuta yrmeitä esikuviaan: alkuperäisen Wallanderin kanssa ei ole muuta yhteistä kuin nimi.

Nuori Wallander työskentelee Malmön poliisissa, asuu alkuun Malmön pahamaineisessa Rosengård-lähiössä ja auttaa alkuun Ibra-nimisen tummaihoisen jalkapalloilijapojan. (Rosengård oli Zlataninkin kotikontu. Netflix-Rosengård on oikeasti kylläkin liettualainen lähiö.)

Katsoimme huonetoverin kanssa ensimmäisen kuusiosaisen Nuoren Wallanderin jo pari vuotta sitten tuoreeltaan, mutta kertasimme sen muistin virkistämiseksi muutama ilta sitten. No joo, olihan se scandic noiria sentään.

Seuraavaksi oli vuorossa uusin kuusiosainen Nuori Wallander ja paljon parempi, ihan Morsen jäljillä. Tappajan varjossa oli jo enemmän menoa ja meininkiä, eikä Wallanderin ja hänen työympäristönsä englanninkielisyyskään juuri haitannut.

 

Nuori Wallander käyttää mös kameraa.

Parasta on nuorta Wallanderia esittävä ruotsalainen näyttelijä Adam Pålsson. Ei hänessä juuri yhtymäkohtia noihin vanhoihin Wallandereihin ole, mutta tuotantoyhtiö on tietysti halunnut brändätä poliisijännärin Wallanderin nimiin. Rahastahan ne niitä sarjoja tekevät.

Adam Pålssonilla on 33-vuotiaaksi näyttelijäksi ja muusikoksi jo komea teatteriura ja filmografia. Hän on mukana milloin missäkin ruotsalaisessa jännityssarjassa, esiintynyt Dramatenissa ja kirjoittanut itsekin näytelmiä.. Ennen kuolemaa –sarjan ykkösosasta hänet palkittiin Kristallipallolla.

Adam Pålsson oli huima elokuvassa Ted, joka kertoi poplaulaja Ted Gärdestadin elämästä. Ted oli Ruotsin ensimmäinen todellinen popidoli 1970-luvulla ennen Abbaa. Tedin ura jäi lyhyeksi, koska hän oli sairastunut skitsofreniaan ja teki itsemurhan hyppäämällä junan alle 41-vuotiaana.

Loppujen lopuksi oli mukavaa lopettaa lauantai-ilta oikeasti elokuvissa. Kino Korjaamossa esitettiin Kertomuksia eräältä saarelta, kunnianosoitus Ingmar Bergmanille. Hänen Fårönsä on pyhiinvaelluspaikka, mutta myös cinefiilien huvipuisto. Elokuva etenee rauhaisaan tahtiin, vaivattomasti ilman uhkaa, jännitteitä tai pelottavia juonenkäänteitä. Elokuva elokuvassa -tekniikka panee katsomaan melkein Kesäyön hymyilyä.

+1
marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, mummi, rotissööri ja uimamaisteri, joka kertoo kokemistaan elämyksistä eikä harjoita kritiikkiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu