Jaakobinpainia Islannissa ja Suomessa

Islantilaisen rikosetsivän Hildurin tarinoiden rinnalla on Jakob, suomalainen poliisiharjoittelija ja viittä vaille valmis islantilaispoliisi. Nyt, Hildur-saagan kolmannessa osassa on Jakob ongelmineen nostettu keskiöön. Lukijat ovat pitkin syksyä kuolanneet saadakseen Satu Rämön Jakobin käsiinsä. Tätä kirjoitettaessa Helsingin kaupunginkirjastossa on kirjalle 4408 varausta.

Joulun lähestyessä islantilaisessa hämärässä tapahtuu pahoja asioita: makaaberi löytö lohiverkosta ja muutama muu outo henkirikos.Jakob (WSOY 2023, 400 s.) on tavallaan vanhastaan tuttu nordic blue -kirja. Hildur surffaa, vetää lenkkejä, nostaa puntteja, käy oluella ja kirjan myös hiihtää Suomen Lapissa, kun Jakob kutoo vimmaisesti villapaitoja. On Jakobilla jaakobinpaininsakin, sisäistä taistelua rakkausrintamalla.

Ihan vielä ei Hilduriin ja Jakobiin kyllästy. Teoksen alkupuoli on tuttua: tapahtuu rikoksia, joita Hildur ja Jakob alkavat selvittää. Samalla poliisiasemalla taistellaan henkilöstöasioista. Reykjavikiin muuttanut entinen päällikkö Beta korvataan monesta rikosromaanista tutulla perinteisellä narsistipomolla.

Jakobin ja Hildurin käänteissä menneisyyden haamut limitetään nykypäivään. Samalla juoneen sidotaan tämän ajan ilmiöitä ja uhkakuvia: jossakin lähellä Hildurin ja Jakobin poliisiasemaa seurataan tulivuoren liikkeitä. Ympäristön suojelu muistetaan niin Islannissa kuin Suomen Lapissa, johon kirjan loppupuolella siirrytään nopealla yllätyskäänteellä.

Monet juonenkäänteet saadaan toki kasaan ja todella nopeasti. Mutta arvattavaksi jää, jatkuvatko Hildurin ja Jakobin uroteot tulevaisuudessa. Veikkaan, että jatkuvat. Hildurhan on brändi, jota tuskin kustantajakaan haluaa haudata. Ensimmäinen Rämön kirja Hildur oli viime vuoden ostetuin lukuromaani, ja lisää hildureita kustantaja tarvitsee supistuvilla kirjamarkkinoilla. Jos lukija Jakob-kirjan hankkimista harkitsee, se, vastaan, että hanki pois, mistä ja missä muodossa sitten kirjasi hankitkin.

Jo ensilehdiltä tä tietää, mitä saa. On rikoksia, raakuuksia, ympäristöuhkia, halpatyövoimaa, mahtavaa luonnon kuvausta niin Islannissa kuin Lapissa ja toki myös risaisia ihmissuhdekysymyksiäkin. Mutta kun päähenkilöt ovat näin läpi tuttuja, odotan jännityksellä, minkälaisia uusia tuttavuuksia seuraava Rämön kirja meille esittelee.

——

Kirjan alkulehdille on painettu kartat Islannista ja Suomesta. Hyvä näin, vaikka mittakaava olisi voinut olla yhteneväinen, Nyt Islanti näyttää lähes Saksan tai Suomen kokoiselta. Kaipasin karttalta myös 8000 asukkaan Akranesia, joka kuuluu juonen kulkuun.