Jalkapallo on sukuvika ja sukurikkaus
Tämä juttu kuuluu sarjaan ”Rakas Päiväkirja”, eli se ei kovin vakavahenkinen ole – niin kuin nyt minun juttuni muutenkaan.
Kun esittelin kirjaa FC Barcelonan noususta ja tuhosta, tulin ajatelleeksi, miten jalkapallo on oikeasti sukuvika, tai pikemminkin sukusiunaus.
Messillä on kolme poikaa, joista Thiago, 9 v. ja Mateo, 6 v. pelaavat jalkapalloa, ainakin Thiago PSG Youth osastossa. Messin oppi-isä oli Cruyff, jonka Jordi-poikakin oli huippupelaaja.
Zlatanilla on kaksi poikaa. 16-vuotiaasta Maximilian-pojasta povaavat ulkomaiset asiantuntijat tulevaisuuden jalkapalloneroa. Perässä tulee myös pikkuveli, 13-vuotias Vincent. Varmasti pojat ovat löytäneet omat juniorijoukkueensa Milanosta.
Entä sitten Beckhamin perhe? 19-vuotiaan Romeon uran alku oli Arsenal Academy, kuten pikkuveljienkin. Nyt Romeo pelaa Fort Lauderdalessa Yhdysvaltain kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla ja on jo tehnyt miljoonasopimuksen välinemerkki Puman kanssa. Cruz-poika, 16, haaveilee muusikon urasta, kun Brooklyn, 22, on suuntautunut enemmän äitinsä Victoria Beckhamin uralle eli muotisuunnitteluun. Kymppi vetoa, että Harper-tytär, 10 v, suuntautuu joko jalkapallo- tai muotiuralle.
Yhtä hurjaa joukkoa ovat suomalaiset jalkapalloperheet. Petri Pasasen Samuel-poika aloitti junnuna Bremenissä, mutta siirtyi pelaamaan Lahteen, johon perhe muutti. Samuel,16, pelaa FC-Lahden edustusjoukkueessa ja nuorten maajoukkueessa. Saa nähdä, millaisia potkijoita Peetun viidestä seuraavasta lapsesta tulee.
(Tähänastiset tiedot perustuvat wikitietoihin – emmehän me enää tietosanakirjoja tarvitse, kun kaiken maailman tieto on taskussamme.)

Kotikenttiä Hollolassa
Nyt tulee tämän jutun tirkistelyosuus.
Petri Pasanen on rakennuttanut kesäpaikalleen Hollolaan hyvän kentän. Kivenheiton päässä Pasasesta on Jari Litmasen kesähuvila, joka on rakennettu tsaarinaikaan saksalaisen huvilakirjan mallista, mutta toki viimeisen päälle modernisoitu. Kun museoviraston suojeleman rakennuksen tontille ei annettu rakennuslupaa modernia rantasaunaa eikä autotallirakennusta varten, osasivat suunnittelijat asiansa ja vanhaa rantasaunaa kasvatettiin viihtyisällä lasiterassilla. Monen auton mentävä talli taas koverrettiin rinnetonttiin tyylikkäästi. Rinnetontin loivaan osaan koverrettiin ja korotettiin tasainen monitoimikenttä.
Litmanen oli Hollolassa naapurimme, ja kuistiltamme voi tirkistellä suoraan Litmasen kentälle, jossa pojat Caro, 16 ja Bruno,14, aloittivat pallon potkimisen vähän sen jälkeenkuin oppivat kävelemään. Fanitan erityisesti Brunoa, joka kolmevuotiaana jaksoi potkia palloa kaksikin tuntia yhtä mittaa. Hyvin kasvatettu poika ja kolmannen polven mestariainesta, olihan isoisä jalkapalloilija Olavi Litmanen. Kyllä tsuuurnalistin käsiä syyhysi, kun olisi tehnyt mieli ottaa valokuvia pikku-Litmasista kentällä, vaan rajansa kaikella, Litmasten perherauhallakin. Pojat asuvat vakituisesti Tallinnassa, ja pelaavat sikäläisessä jalkapalloseurassa Nõmmessa. Qatarin ystävä Jari Litmanenhan, paitsi kuskaa poikia harjoituksiin, toimii Virossa mm. uhkapelimannekiinina.
Ja vielälisää tirkistelyä. Kun rakennusmiehet kaivoivat pallokentälle tarpeellisen montun, joka täytettiin soralla ja ties millä, oli vastaava työnjohtaja oma-aloitteisesti siirtänyt kolmen metrin korkeuteen ulottuvan kentän kiinni naapurin rajaan. No, sehän on laitonta, rajoille ei ilman lupaa rakenneta kuin viiden metrin päähän naapurista. Siinä jäi pimentoon hyvä kanttarellipaikka!
Kun menin torumaan työnjohtajaa ihan ystävällisessä hengessä, hän osoitti kentän takana kasvavia puita: – Jos on tehnyt niin paljon Suomen hyväksi kuin Litmanen, on puut säästettävä ja kenttä rakennettava näin, sanoi työnjohtaja.
Jari itsekin tuli myöhemmin toteamaan vahingon, mutta puisteli tunnetusti vähäsanaisena miehenä vain päätään eikä edes pullakahvia tarjonnut mokailun hyvitykseksi. Pullakahveja olisi varmaan järjestynyt, kun, mallina ja missinä toiminut Ly-vaimo on oikeasti ammatiltaan kondiittori ja sukulaisten mukaan hyvä leipuri. Mutta sainhan sitten ihailla kuistilta monta kesää isä-poika -harjoituksia. Enkä ottanut valokuvia, vaikka kollegat pyysivät.
Ammoinen työkaveri oli jalkapalloilija henkeen ja vereen.
Esitelmöi usein lajistaan.
Aukaisin suuni työpaikkaruokalassa ;”On se kumma laji se potkupallo kun iso lauma aikamiehiä tappelee samasta pallosta. Eikö pitäisi tehdä henkilökuntakeräys, ja ostaa Matillekin oma pallo niin olisi onnellisempi?”
Sain Matilta osakseni syvää halveksuntaa.
Ilmoita asiaton viesti