Jerusalem on pitkä ja vaikuttava näytelmä

Hei, miksi tämän esityksen nimi on Jerusalem? kysyi vierustoveri vähän ennen kun Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä alkoi britti Jez Butterworthin näytelmä Jerusalem.

Hyvä kysymys. Nimi on briteille ja anglofiileille varmasti tuttu hymninä ja agitaatiokappaleena rugbyotteluista, jopa Proms-konserteista, kun se meille avautuu lähinnä Raamatun kertomuksista.

Näytelmä Jerusalem sai ensiesityksensä ja huiman suosion Lontoossa 2009. Räväkkä komediallinen draama on valittu 2000-luvun tähän asti parhaaksi näytelmäksi ja se sai uusinta-ensi-illan 2022.

Kaupunginteatterin juoniselosteen mukaan teoksessa nykyaika kohtaa myyttisen menneisyyden. Johnny ”Rooster” Byron on maailmaa kiertänyt entisen surmanajaja, asuu kaupungin ulkopuolella metsässä rähjäisessä matkailuvaunussa ympärillään komea määrä romua. Kaupunki kuitenkin haluaa Johnnyn kaarteineen pois ja tilalle luksuskerrostaloja. Pyhän Yrjön päivänä, kaupungin markkinahumun aikaan, osapuolet kokoavat voimansa. Rooster ei halua luopua vapaudestaan eikä ystävistään, joista etenkin nuoret pääsevät bilettämään ja pakenemaan ankeaa todellisuutta.

Helsinkiin Jerusalemin on ohjannut Pasi Lampela. Keskeisissä rooleissa ovat Roosterina hurja Santeri Kinnunen ja adhd-henkinen wannabe-dj Ginger, ketterä Markus Järvenpää. Heitä myötäilevät mainiosti pubinpitäjänä Jouko Klemettilä ja dementti professori, Joachim Wigelius. Lisäksi sivurooleissa on joukko kaupunginteatterin vahvaa vakiväkeä ja vierailijoita.

Päämediamme Helsingin Sanomien kriitikko kysyi, miten kukaan voisi edes tavoitella L

ontoossa pääosan esittäneen Mark Rylancen kolossaalista roolisuoritusta Roosterina, mutta ymmärtää kyllä, ettei ole mitään mieltä verrata Rylancea ja Kinnusta. Hyvä huomio, onhan meillä nämä tuoreimmat Hamletimme, Jussi Nikkilä tai Olavi Uusivirta – ja ei kai heitäkään kukaan verrannut Kenneth Branaghiin, Mel Gibsoniin, David Tennantiin, Ethan Hawkeen, Benedict Cumberbatchiin tai kymmeniin muihin Hamletin taitajiin? (Tässä kohtaa paljastan, että olen kateellinen sille, joka lempparinäyttelijäni, Oscar-voittaja Sir Mark Rylancen on livena nähnyt.)

Kinnunen on Roosterina omaa luokkaansa, hurja, ajatteleva antagonisti, oman elämänsä sankari. Kun komedia etenee loppuaan kohti traagisiin mittoihin, venyy Kinnunenkin ja todella eeppisesti.

Esitystä on ollut toteuttamassa tolkuton joukko hienoja ammattilaisia. Huippuja ovat Katariina Kirjavainen lavastajana ja Kari Leppälä valaisijana.

——————–

Esitykseen ei ole saatavissa painettua käsiohjelmaa, vaan se on kaivettava verkosta älypuhelimen kameralla tai QR-sovelluksella. Tämä teatterien nykyajan temppuilu on ikävää. Miten vilkaiset esityksen aikana vaivihkaa yli kolmetuntisen näytelmän yksityiskohtia tai lisätietoja, kun naapuri ilmiselvästi hermostuisi kännykän plarailusta? Kyllä käsiohjelma pitäisi saada paperilla, vaikka huonommallakin, ostaa ennen esitystä. Vai voisiko teatteri järjestää aulaan ennen esitystä maksullisen tulostusmahdollisuuden? Tästäkin Jerusalemista saisi printtinä kerrottua vähintäänkin sen, minkä puhelimesta tihrustettuna. Enkä nyt valita sukupolvien välisestä kuilusta digilaitteiden hallinnassa, vaan muistoista ja niitten hylkäämisestä. Esimerkiksi nelikymppinen bonuspoikani, ammattiesiintyjä, on aikanaan kerännyt kokoelman kaikista näkemiensä esityksen käsiohjelmista. Nyt ne pitäisi kai sitten itse tulostaa, että kokoelma karttuisi?