Joulun alle sopivia dekkareita

Kun tässä ikäihmisenä odottelee suuhun implanttia ja polviin tekoniveliä, voi joulunalusajan kuluttaa kuten muunkin loppuelämänsä eli lueskelemalla. Onneksi kustantajat ja kirjailijat ovat huomanneet, että me vanhenevat olemme luotettava kohderyhmä ja meille kannattaa tuottaa lukemista.

Dekkaripuolella loppuvuoden helmiin kuuluu Torstain murhakerho. Richard Osman on päässyt kerhon tempauksissa jo neljänteen osaan. Viiimeinen pirulainen (Otava 2023, suom. Antti Saarilahti, 396 s.) on samoilla jäljillä kuin edeltäjnsä. Hyvinvoivan seniorikodin murhakerho jatkaa tutkimuksiaan.

Murhakerhon jäsenet ovat vuosien mittaan vaihtuneet, mutta alkuperäisiäkin on jäljellä, kuten brittien salaisen palvelun entinen tähtitutkija Elizabeth ja psykiatri Ibrahim. Nokkelasti ja koskettavasti he tarttuvat tuoreimpaan mysteeriin. Nyt vanha tuttava, antiikkikauppias on murhattu ja kadoksissa on tuhansia vuosia vanha, arvokas lipas jonka sisältökään ei ole ihan mitä tahansa, vaan puhdasta heroiinia. Amatöörietsivien matkan varrelle osuu huumekauppiaiden lisäksi taideväärentäjiä, verkkohuijareita ja riipivää sydänsurua, kun Elizabeth joutuu luopumaan elämänkumppanistaan ja rakastetustaan Stephenistä. Ruumiita tulee muutenkin ja samalla lukija pääsee omista mitättömistä arkimurheistaan. Osmanin teksti on hykerryttävän humoristista ja palkitsee ainakin sen, joka on tutustunut torstain murhakerhon aikaisempiin aikaansaannoksiin. Vaikka vakavista ja vaarallisiista asioista on kyse, pysyy lukija kertomuksen rinnalla hyvällä tuulella.

———–

Joulun odotukseen liittyy myös toinen joulun alla lukemani dekkari, Alexandra Benedictin Joulun pikajunan arvoitus (Otava 2023, suom. Paula Takio, 304 s.)

Varhain jouluaaton aamuna Lontoosta Skotlantiin matkalla olllut pikajuna suistuu raiteiltaan ja matkustajat ovat liemessä. Pahiten käy tietysti niille, jotka pääsevät hengistään lumeen juuttuneessa junassa. Onneksi mukana on Lontoon poliisista juuri eläkkeelle jäänyt komisario Roz Parker, jonka johdolla selvitetään suljettujen huoneiden murhamysteereitä. Roz saa myös (vähän päälleliimatusti) avukseen yllättäen entisen rakastettunsa Graigin, josta ei tässä yhteydessä kannata kertoa enempää.

Sivujuonena on Rozin oma henkilökohtainen dilemma: hänestä on tulossa isoäiti, mutta ehtiikö hän todistamaan tyttärentyttärensä maailmaantuloa, kun juna on jumissa? Benedict on osannut kerätä junavaunuun persoonallisen joukon erilaisia ihmisiä, joista monilla on jotain salattavaakin. Teokseen Benedict on piilottanut sinne tänne anagrammeja, joitten etsimisessä lukijalle olisi töitä. Suomentaja on on upottanut ne tekstiin nasevasti. Anagrammien ratkaisut esitetään viimeisellä sivulla, samoin muutamien matkustajien tietovisojen vastaukset. Eli harmaat aivosolut töihin muutenkin kuin murhaajia etsien! Joulun pikajuna ei ehkä vedä vertoja Idän pikajunan arvoitukselle, mutta turha niitä onkaan verrata, kun Joulun pikajunassa eletään digiaikaa.