Kaupunginteatterimme on kaksikielinen

Helsingin kaupunginteatteria saa molemmilla kotimaisilla. Nyt käännöstekstit saa omaan älypuhelimeen ja syliin. Asiaa kerrrattiin Lilla Teaternissa järjestetyssä tilaisuudessa. Lillanhan Yrjönkadulla on jo parikymmentä vuotta kuulunut Helsingin kaupunginteatteriin sen ruotsinkielisenä näyttämönä.

Teatterinjohtaja Kari Arffman korosti, että kaupunginteatterissa on nelisenkymmentä näyttelijää, jotka kaikki kuuluvat kaikille näyttämöille eli esimerkiksi Helsinki Dance Companyn jäsenet tanssivat myös suuren näyttämön musikaaleissa. Vastaavasti suomenkielisiksi mielletyt näyttelijät vierailevat Lillanissa ja päin vastoin.

Nyt puhuttiin siis uusiutuneesta tekstityksestä. Se tapahtuu Subtitle Mobile-sovelluksen kautta. Lillanin tiedottaja Ida Virkkunen selvitti, miten sovelluksen voi ladata maksutta Apple Storesta tai Google Playsta. Näytöksen aikana voi seurata tekstitystä omasta älypuhelimesta. Näyttämöllä ei ole enää screeniä, jolta tekstityksen näkisi.

Jokaisella e

sityksellä on oma koodinsa, joka syötetään sovellukseen ennen esitystä. Ja kas, siihenhän se haluttu tekstitys ilmestyy heti, kun näyttämöllä aletaan puhua. Jos käyttää omaa puhelinta, täytyy se yhdistää HKT-vieras verkkoon sovelluksen toimivuuden varmistamiseksi. Vaikeaa? No ei todellakaan, ainakin Wanha rouva oppi temput ensikertalaisena. Parasta oman puhelimen tuijottamisessa on, ettei enää tarvitse etsiä tekstiä näyttämön ylälaidassa niska kenossa. Ja kun teksti näkyy mustalla pohjalla, syliin tuijottelu ei haittaa vierustoveria. Aikaisemmin tekstityslaitteen sai lainaksi narikasta, nyt muulta henkilökunnalta, eli systeemi sopii sillekin, joka tulee teatteriin ilman puhelinta tai vannoo muuten periaatteesta vähä-älypuhelimen nimeen. Heitäkin kun teatterissa käy.

Saimme opintohetke

n kunniaksi seurata Lillanissa huiman hauskoja Figaron häitä,Pierre-Augustin Caron De Beaumarchaisin näytelmää. Sen pohjaltahan Lorenzo Da Ponte teki Mozartille libreton yhteen maailman suosituimmista oopperoista. Mukanani oli todellinen oopperan tuntija Tuulikki Närhinsalo, joka tunnusti nähneensä kyseisen puhenäytelmän jo 1960-luvun alussa, jolloin kaupunginteatterin edeltäjä oli Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteri ja esityspaikka Vanha Ylioppilastalo. Tuulikin näkemässä esityksessä Susannana oli Heidi Krohn ja Figarona Ismo Kallio. Varsinainen Helsingin kaupunginteatterihan perustettiin vuonna 1965.

Mutta nyt nähtiin varmasti jotain uutta. Tämä Figaron häät on puskateatteria commedia dell´arten hengessä – vaikka improvisaatiosta tuskin on kysymys, niin tarkkaan näyttelijät hallitsivat kehollisen pelleilynsä, jonka Jakob Höglund oli ohjannut vauhdikkaasti. Ruotsinmaalaisen Sven Haraldssonin lavastus, muhkeat intohimon punaiset vaahtomuovikuutiot muuttuivat moneksi ja toimivat. Juoni oli yksinkertaistettu oopperaversiosta, mutta samat olivat tapahtumat. Pontevat näyttelijät (Minni Gråhn, Joonas Heikkinen, Pia Runnakko, Ursula Salo, Alexander Wendelin ja Joachim Wigelius) tuntuivat heittäytyvän farssiin fyysisiä taikatemppuja tehden, kropat joustaen. Ja nykyteatterin tapaan huutamalla kovaa.