Keeganin pienet asiat ovat suuria
Helsingin kaupunginkirjaston tilatuimpien kirjojen listalla oli kuluneella viikolla kaksi irlantilaisen Claire Keeganin teosta. Molemmat ovat kevyitä vain painoltaan. Ne ovat syvästi herkkiä, täynnä rakkautta ja toivoa.
Nämä pienet asiat (Tammi 2023, suom. Kristiina Rikman, 116 s.) ilmestyi 2021 Isossa-Britanniassa ja viime vuonna Suomessa. Kirja on lämmin, talvinen tarina toivosta, rohkeudesta ja sen hinnasta.
Samalla sivuosassa on Irlannin häpeätahra, Magdalena-pesulat, joihin pahantapaiset tai muuten vain yhteiskunnan ulkopuolelle jäävät naiset, esimerkiksi au-äidit suljettiin pakkotyöhön. Moni menetti lapsensa, moni henkensä. Kaikkiaan sorrettuja naisia ehti olla kymmeniä tuhansia ja kuolleita lapsiakin tuhansia. Magdalena-pesuloita pitivät yllä katolinen kirkko ja Irlannin valtio. Viimeinen Magdalena-pesula suljettiin vasta 1996 ja arkistot tuhottiin. Vasta vuonna 2013 Irlannin valtio esitti anteeksipyynnön asiasta.
Nämä pienet asiat -kirjan tarina kulkee hiili- ja puutavarakauppias Bill Furlongin mukana paikalliseen nunnaluostariin, jossa pidetään tyttöjen koulukotia ja pesulaa. Furlong on onnekas, koska hän työteliäänä miehenä saa ruokaa ja lämpöä viisilapsiseen kotiinsa. Luostari-koulukodissa käydessään Bill alkaa pohtia yhteisön ja yhteiskunnan eriarvoisuutta.
Elokuvagurut tuntevat varmasti monta elokuvaa, jossa tätä Irlannin häpeätahraa on käsitelty. Yksi parhaimpia lienee Stephen Frearsin Philomena vuodelta 2013. Käsikirjoittaja Steve Coogan palkittiin Venetsian filmijuhlilla ja sai Bafta-palkinnon. Yle Areenasta elokuva poistuu 1.6.2024, muutamalla muulla suoratoistokanavalla se on vielä saatavilla. Osittain samaa aihepiiriä sivuaa myös tuore Netflixin minisarja Bodkin. Luostarissa on pimeät puolensa, vaikka sarja kyllä vaikutti enimmäkseen komediatrilleriltä.
Tämän kevään uutuus Suomessa on Keeganin Kasvatti (Tammi 2024, suom. Kristiina Rikman, 83 s.) Kirja ilmestyi Iso-Britanniassa jo 2010 ja siitäkin on sovitettu elokuva Hiljainen tyttö, joka oli Irlannin Oscar-ehdokas 2022.
Köyhän irlantilaisperheen tytär lähetetään maatilalle tuntemattomien lapsettomien sijaisvanhempien hoiviin.Hän saa rakkautta, herkkuja, vaatteita, virikkeitä ja huolenpitoa. Koko kirja on täynnä arkista iloa kuin ikkunalaudalle jätetty raparperipiirakka.
Keeganin kerronta on tiivistä, mutta helppolukuista. Esimerkiksi historiallisten romaanien tekijä Hilary Mantel on sanonut Keeganin teksteistä, että niissä ”jokainen sana on juuri oikealla paikalla. Lopputulos on monisävyinen ja syvästi liikuttava”. Sen paremmin Claire Keeganin tekstiä tuskin voi kuvata. Pienet, mutta tärkeät kirjat luen varmasti moneen kertaan.
Kommentit (0)