Kesäkirjojen kärkinimet William ja Hildur

Kesän Helmet-varausten kärkinimiä ovat olleet William ja Hildur. Pitihän siitä ottaa selvää, että mikä näissä kirjoissa vetää.

Strout rupattelee viisaasti lukijan kanssa

Elizabeth Stroutin Voi William (Tammi 2022, 226 s, suom. Kristiina Rikman) palaa Stroutin aikaisemmista tarinoista tuttuun kirjailijaan Lucy Bartoniin ja hänen ensimmäiseen aviomieheensä Williamiin. Lucy on vanhempi, kypsempi ja vähemmän kantaa ottava. Hän pohdiskelee eri aikatasoilla eli nyt ja menneisyyden eri vaiheissa.

Tulevaisuutta ovat tyttäret, omintakeiset persoonallisuudet. Menneisyyttä on avioliitto Williamin kanssa ja paneutuminen ex-aviomiehen suureen salaisuuteen, jonka jättämiä haavoja Lucy Barton armollisesti, itsensä välillä unohtaen, yrittää parannella. Lucyn ja Williamin, eronneen pariskunnan, välit ovat kadehdittavan hyvät ja ex-pariskunta lähtee automatkalle kartoittamaan Williamin juuria.

Lucy keskustelee lukijansa kanssa siinä kuin itsensäkin. Samalla hän tulee kertoneeksi omaa tarinaansa maissipelloilta New Yorkiin, maineeseen ja vaurauteen. Sehän on myös

kirjailijan, Stroutin itsensä, tarina. Stroutin teksti on valloittavaa ja nautinnollista. Ei ihme, että tätä kirjaa jonotetaan.

Stroutin toi varmasti suuren yleisön tietoisuuteen Suomessa televisiosarja Olive Kitteridge, Frances McDormand pääroolissa. Toinen laatunäyttelijä, Laura Linney, taas on Williamin takana. Strout sattui näkemään, miten Linney teki Nimeni on Lucy Barton -teoksen pohjalta monologinäytelmää, työnsi silmälasit päänsä päälle ja mutisee jotain Williamista, Lucyn ensimmäisestä aviomiehestä. Se iski, ja Strout ymmärsi, että oli kirjoitettava vielä yksi kirja Lucy Bartonista – Williamin tarina.

Rämö avaa Islantia

Satu Rämö on asunut Islannissa pitkään ja tehnyt maasta matkakirjoja. Nyt on vuorossa kunnon lukuromaani Hildur (WSOY 2022, 364 s.) jota kustantaja nimittää nordic noirin hengelle uskolliseksi dekkariksi ja lupaa, että Hildur-sarja jatkuu. Dekkareita, salapoliiseja, ei tässä kirjassa ole, vaan päähenkilö Hildur on rikosetsivä ja kadonneiden lasten yksikön päällikkö parin tuhannen hengen yhteisössä lounaisessa Islannissa.

Hildur on sinkkunainen, joka purkaa ahdistustaan urheiluun eli juoksuun ja surffaamiseen Atlantin jääkylmillä aalloilla. Surffauskuvaukset ovat niin nasevia, että tuntuu, kuin itse ratsastaisi aalloilla.

Hildur saa kumppanikseen suomalaisen poliisin Jakobin ja he ovat yhtäkkiä keskellä omituista rikosvyyhtiä, joka ulottuu kotikylästä pääkaupunkiin Reykjavikiin ja nykyhetkestä aina 25 ja 500 vuoden taakse. Samalla kun lukijalle avautuu nykyaikainen rikostutkinta, sitä täydentää islantilaisen luonnon, kansantarinoiden ja tapojen kirjo tyyliin ”Joku tunsi jonkun, joka oli valmis auttamaan jonon ohi. Kaikki rapsuttelivat toistensa selkiä ja vaihtelivat palveluksia keskenään”.

Teksti on sopivan arvoituksellista, mutta silti selkeää. Rämöstä on jo povattu merkittävää uutta pohjoismaista dekkarinimeä.