Kuusi Katariinaa mainiosti autobiografiana
Kirjailija Jenna Kostetia on syytä onnitella. Ensinnäkin hän sai kunnon apurahan Suomen Tietokirjailijoilta työskentelyyn kalevalaisten neuleiden parissa.
Toinen syy on, että Jenna Kostet on saanut aikaiseksi hauskan ja tietorikkaan teoksen Kuuden Katariinan jäljillä (Aula & CO, 2023, 307 s.) Tähän mennessä tämä turkulainen kirjailija on tehnyt jo viisi romaania. Niistä muutaman lukeneena voin harrastelijanakin sanoa, että lukeminen kannattaa aina.
Kostet on opiskellut kansatiedettä ja folkloristiikkaa Turun yliopistossa. Meriittiä Katariinoille lienee se, että Kostet jo koulutytöstä alkaen on työskennellyt Turun linnassa, milloin tiskien takana, milloin oppaana. Kostet tuntee miljöön, josta kirjoittaa. Olisipa mukavaa, jos meille tavislukijoillekin olisi tarjolla myös kuvia ja karttoja noista ajanjaksoista!
Aikaisemmin linnan kolmesta Katariinasta eli Katariina Jagellonicasta, Kaarina Hannuntyttärestä ja Kaarina Maununtyttärestä on tehnyt selvityksen Turun Linnasta tuttu C.J. Gardberg, (1926–2010) myöhempi Museoviraston ylijohtaja ja valtionarkeologi. Kostetkin käyttää Gardbergia lähteenä usein. Kertasin itsekin Gardbergin kirjan. Kyllä Kostetin kirja on hauskempi. Katariina-nimeäkäyttävät molemmat, sillä Kaarina ja Katariina merkitsivät keskiajalla samaa nimeä, ja onpa heillä vieläkin nimipäivä samaan aikaan, 25.11.
Kostet halusi kirjaansa mukaan Katariinoista kuusi, joitten muotokuvia hän tutki tarkkaan. Ensimmäinen heistä on Katariina Stenbock, kuningas Kustaa Vaasan viimeinen puoliso. Kostet nimittää lapsivaimoa ”mittatilausvaimoksi” elämänsä ehtoopuolella olleelle Kustaa Vaasalle. Turun linnassa hän asui nimenomaan kuningattarena, tosin vain alle vuoden verran. Toinen Katariina on Kaarina Hannuntytär, Juhana-herttuan jalkavaimo ja neljän yhteisen aviottoman lapsen äiti. Tämä Kaarina kohosi vaatepiiasta emännäksi Turun linnaan, jota hän emännöi taitavasti vuosikaudet.
Juhana-herttua, myöhemmin Ruotsin kuningas Juhana III, avioituu poliittista syistä, Puolan kuninkaan sisaren Katariina Jagellonican kanssa. Tämä Katariina toi Turun linnaan kukoistavan, mutta lyhyen renessanssiajan loiston.
Neljäs Katariina on sitten Kaarina Maununtytär. Kustaa Vaasaa seurasi kuninkaana Eerik XIV, joka kärsi mielenterveysogelmista ja hallitsi vain lyhyen aikaa. Kaarina Maununtytär pysyi hänen rinnallaan, ensin rakastajattarena, sitten jalkavaimona ja lopulta kunigattarena myös vankeudessa yhdessa aviopuolisonsa kanssa.
Viides Katariinoista on Kristiina Katariina Stenbock. Ruotsin valtionhallinnossa on hänen tullessa kuvaan ehtinyt tapahtua paljon. Juhanan ja Katariina Jgellonican poika Sigismund kohoaa kuninkaaksi, mutta häneltä kaappaa vallan Kustaa Vaasan nuorin poika Kaarle, Kaarle IX. Hänen jälkeensä valtaistuimelle nousee hänen poikansa Kustaa II Adolf, jonka käskystä Turun linnaa ja Ruotsin ”itämaata” alkaa hallita kaikkien tuntema Pietari Brahe. Tämä viides Katariina on Pietari Brahen puoliso. Kuten hyvin tiedetään, Pietari Brahe teki paljon Suomen ja Turun hyväksi. Syntyi uusia kaupunkeja ja Turkuun saatiin puistokatuja, teatteria ja musiikkielämää. Viides Katariina on Katriinoista ainoa, joka myös kuolee Turun linnassa.
Kuudes Kostetin Katariinoista on sisustussunnittelija Carin Bryggman, jonka jälkeä on linnan nykyinen tyylikäs, toimiva sisustus esineistöineen.
Kostet kirjoittaa Katariinoistaan kepeästi ja eloisasti, historiaa unohtamatta. Kirjaa lukee autobiografiana ja kunnianhimoisen nuoren naisen päiväkirjana. Jenna Kostet kirjaa tarkasti, miten työ on edennyt ja mitä hän työrupeamien välillä on tehnyt. Lähdeluettelo on huolella tehty ja perusteellinen.
Olisin kaivannut kirjaan myös kuvitusta. Koko kirjoitusprosessihan lähti käyntiin Katariinojen muotokuvista (Maununtytärtä lukuun ottamatta, josta on säilynyt vain Erik XIV:n tekemä piirros). Ja koska minullakin on ollut siteitä Turkuun, olisi siis ollut mielenkiintoista nähdä, miltä Turun kaupungin asemakaavat Katariinojen aikana näyttivät. Ja kun useat kirjassa mainitut henkilöt olivat sukua toisilleen, ei olisi pahitteeksi nähdä jokunen sukupuu!
Hankin muutama vuosi sitten mainiosta antikvaari.fi-tarjonnasta Mika Waltarin kirjan Kaarina Maununtytär. Kirja on lukematta hyllyssä, mutta muistissani on, että olen lukenut kirjan jo aiemmin kirjaston kirjana. Mika Waltarin kirjan kannessa on kuva Kaarina Maununtyttärestä ja Erik IV:stä. Uskon heidän tarinansa olleen aito rakkaustarina, joka kompasteli sen ajan kuninkaallisten valtapyrkimyksissä ja niitten vuoksi. Ylhäisillä ihmisillä, joita nämä molemmat olivat, on helposti niin sanottuja mielenterveysongelmia ja niitä on usein muitten ihmisten vuoksi. Nykyajan ihmiskäsitys on lähes pyyhkäissyt tiedostamme, että ihmisellä on henki ja normaalin fyysisen elämän lisäksi myös henkinen elämä. Henkinen elämä saattaa horjua ihmisen omista syistä ja henkisistä haasteista johtuen, mutta se saattaa häiriintyä myös ihan muista syistä. Koska Juhana Herttua ei avioitunut neljä lasta synnyttäneen Katariina Hannuntyttären kanssa, taustalla saattaa olla jokin syy, joka ei voi tulla esille. Kaarina Maununtytär oli suomalainen syntyjään ja ylhäisöä ajalla, jolloin suomalaiset vanhurskaatkaan eivät pitäneet itseään ylhäisinä, koska hovi oli ruotsalainen ja sijaitsi länsinaapurissa, jota osa Suomenniemi vielä oli.
Kaarina Maununtytär on suomalaisille luultavasti kuin valkoinen vaate (vrt. punainen vaate härälle). He eivät näe eivätkä tunnista häntä suomalaisena. Hänellä on kuitenkin suomalaiset juuret ja naispolvinen sukulinja suomalaisena edelleen. Mika Waltarin kirja on paljon elävämpi kuvaus hänen aikalaiselämästään 1500-luvulla kuin muu kirjallisuus ja on mahdollista, että blogistin selostamassa kirjassa on sitäkin käytetty taustatietona. Kun puhutaan maalauksista, olen itse omin silmin nähnyt Ateneumissa suurikokoisen maalauksen Kaarina Maununtyttärestä ja Erik IV:stä. Heidän kuninkaallinen elämänsä Suomessa tuolloin ei ole ollut turha. Suomalaisilla on syntyjään vahva monarkian nälkä ja siten he kunnioittavat monarkiaa, jota on naapurimaissamme. Kun peilaa mennyttä 500 vuotta, voi sanoa, että se on ollut Suomen kannalta jännittävää ja seikkailullista historiaa, jossa maan itsenäisyyden ovat tuottaneet naapurimaittemme kuningashuoneet. Ruotsissa ja Norjassa on vahvat hoviperheet, joilla on sukujuuria Englannin hoviin. Venäjällä tsaariuskoisuus elää nykyajan johtajistossa ja oligarkeissa ja näiden perheissä. Se on vain toisenlaista, kuin läntisissä maailmoissa on totuttu. Myös Venäjä tukee Suomen nykyistä demokraattista valtio-oikeutta, jossa täällä asuvat mm. Kaarina Maununtyttären jälkeläisperheet ovat kansalaisina vaikuttamassa ja äänestämässä. Euroopan kuningashuoneitten nykyaikainen tärkein tehtävä on tukea sivistysperinnettä ja luoda sivistyselämään uutta sekä tietenkin vaalia sivistyksen ja kristillisen uskonnon perinteitä. Usein kuninkaalliset ovat taiteilijoita, soittajia ja muita hyvinkin esillä olevia ihmisiä Suomessakin, mutta taitavat nauttia tästä demokraattisesta hallinnostamme, jossa varsinainen ihmisten asioitten hoitaminen on maahan luodulla hallintojärjestelmällä.
Olen joskus sanonut, että aateluus ja tietenkin myös kuninkaallisuus kulkee ihmisen mukana hänen hengessään. Omalla työlläni nykyään olen todistamassa sukupolvien ketjussa ihmisen henkeä. Kirjaa Kristillinen filosofia en olisi voinut kirjoittaa vähäisellä tai alhaisella henkisellä mielellä ja koen siis itse omaa ylhäisyyttäni ihmisenä. Ja muistelen 500 vuoden menneisyyden henkistä ketjua Ihmisen henkisenä jatkumona.
Kaarina Maununtytär ja kirjojen muutkin Katariina-sankarittaret elävät keskuudessamme vahvoina naisina ja vaikuttajina edelleen.
Ilmoita asiaton viesti