Laventelimurhia lisää

Pari vuotta sitten ilmestyi Heidi Airaksisen dekkari Vierge Moderne (Arktinen Banaani 2021, 391 s. Laventelimurhat 1). Nimi, moderni neitsyt, oli lainattu runoilija Edith Söderganilta. Kirja vei lukijan Helsingin queer-seurapiireihin, sateenkaariväen piiriin sijoittuvasta dekkaristahan oli kysymys. Yksi poliiseistakin on gay.
Nyt Airaksinen on kirjoittanut Laventelimurhat-sarjalle jatkoa – tai oikeastaan mennyt aikaan ennen Helsingin tapahtumia. Maa jota ei ole (Siltala 2022/2023, 314 s.)

Jenni Saaren tumma kansi huutaa sateenkaarivärejä.

ilmestyi alkuvuonna. Kirjan nimi on taas lainattu Södergranilta ja istuu mainiosti kirjan tematiikkaan. Nyt matkustetaan Berliiniin. Kirjan päähenkilöllä Harrietilla on vaikeuksia seksuaalisen identiteettinsä suhteen ja hän lähtee ystävänsä Freddyn (miesten vaatteisiin pukeutuvan Frederikan) kanssa Berliiniin saadakseen apua siellä vaikuttavalta tohtori Hirschfeldiltä herran johtamassa Seksuaalitieteiden instituutissa.
Taustalla sykkii 1920-luvun lopun Berliini kinkyklubeineen ja paheellisine huveineen. Ne tuntee myös Freddyn uusi vuokraemäntä Viveca. Ilma on kuitenkin painostavaa, koska Weimarin tasavallan suvaitsevaisuus, ilo, avarakatseisuus ja tasa-arvoistuminen alkavat vetää viimeisiään, ja tilalle on tulossa kansallissosialismin yltiöpuhtaat aatteet. Niitä on myös kirjan dekkariosuudessa, jonka päätös on kyllä surkuteltava – tai sitten ei, riippuu lukijan omatunnosta ja mielenvireestä.
Heidi Airaksiinen on helsinkiläis-berliiniläinen kirjailija, steinerpedagogi ja sateenkaarevan elämänkertakirjoittamisen opettaja. Eli seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat hänelle sydämen asia.
On hienoa, että Airaksinen on kirjan loppuun liittänyt selvityksen taustalukemistoistaan samoin kuin oikeasti olemassa olleesta Hirschfeldin akateimiasta, jonka kansallissosialistin jo 1930-luvun alussa panivat tasaiseksi. Myös monet muut kirjassa esiintyvät sivuhenkilöt ovat olleet olemassa historiallisena henkilöinä, ja he muodostivat SA:n niin kutsutun ”homoringin”, jonka jäsenet murhattiin pitkien puukkojen yön seurauksena 1934. Vaikka cosy crime teema ei erotu mitenkään koukuttavana, lukemisesta on iloa, jos on kiinnostunut esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen historiasta ja Berliinistä ylipäätään 1920-luvulla. Airaksisen teksti on uskottavaa ja puoleensa vetävää.

marjakrons
Sitoutumaton Helsinki

Kirjoittaja on tietokirjailija ja vapaa toimittaja, mummi, rotissööri ja uimamaisteri, joka kertoo kokemistaan elämyksistä eikä harjoita kritiikkiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu