Liikkumista tavistasolla ja maailman huipulla

Olen lukenut vuorotellen kahta liikkumisesta kertovaa kirjaa.

Hyvinvointivalmentajat Susanne Valkeakari ja Petteri Korkala ovat tehneet oppaan LÖYDÄ LIIKUNNAN ILO LIIKU OMALLA TYYLILLÄSI (Gummerus 2022, 224 s.). Oppaan nimen on taiteellinen taittaja/kustannustoimittaja ilmeisesti tahallaan muotoillut omaperäisen hankalaksi, viis kielioppiohjeista. Muuta hankalaa ei oppaassa sitten olekaan, vaan järkeenkäypä ohjelma

sille aloittelijalle, jolle liikunnan ilon ja tärkeyden etsiminen olisi hyväksi. Ja mikä parasta, opas on tehty lukijalle ikään ja kokoon katsomatta.

Monelle harrastajalle liikunnasta on tullut jojoilua: yhtenä päivänä aloitamme, kunnes into sammuu syttyäkseen ehkä joskus tulevaisuudessa. Valkeakarin ja Korkalan filosofialla liikunnasta voi tosiaan muodostua elämäntapa. Pitää vain rohkeasti uskaltaa myöntää puutteensa ja tunnistaa oma liikkujatyyppinsä. Oppaassa tyypit jaotellaan fiilistelijöihin, seikkailijoihin, analysoijiin ja organisoijiin. Ne kuvaavat liikkujan tai liikkujaksi aikovan luontaista mallia. Avainsana on liikkua niin, että se itsestä tuntuu hyvältä.

Mitä liikkujaksi ryhtymiseen sitten tarvitaan oman tyypin (tai jopa tyyppien sekamuotojen) lisäksi?

Tarvitaan rohkeutta poistua omalta mukavuusalueelta jaottaa vastuu omasta terveydestä, motivaatiota (jota stressi saattaa haitata), uskoa omaan onnistumiseen, tavoitteiden asettamista ja suunniteltua harjoittelua.

Oppaaseen on hyvä syventyä, vaikka alkuun vähän empisikin liikkujaksi ryhtymistä. Loppujen lopuksi saattaa löytyä juuri itselle räätälöity tyyli ja sitä kautta mukavampi elämä.

Valkeakari ja Korkala työskentelevät hyvinvointivalmentajina vuonna 2010 perustamassaan hyvinvointikartoituksia ja -sisältöjä tuottavassa yrityksessä. Heidän ohjeittensa mukaan saattaa löytyä omat vahvuudet ja onnistuu elämäntapamuutoksessa.

Opas on mainiot luettavaa, koska siinä ei pakoteta mihinkään, ei esitetä suoritustaulukoita eikä kuvia työläistä jumppaliikkeistä, vaan annetaan reseptit liikkujan elämäntapamuutokseen.

Barcelonan nousu ja tuho

Jalkapalloseura FC Barcelona perustettiin jo 1899. Se on nykyään maailman tunnetuimpia jalkapalloseuroja, joka viimeisen 20 vuoden aikana on kulkenut Via Dolorosansa maailman huipulta konkurssikypsäksi jättiläisbisnekseksi.

Financial Timesin toimittaja, maailmankuulu jalkapallokirjailija ja -asiantuntija Simon Kuper on koonnut kirjassaan FC Barcelona (Siltala 2021, 392 s., suomennos Seppo Raudaskoski) yksien kansien väliin, miten FC Barcelona ei ole vain maailmassa eniten rahaa tuottanut urheiluseura, vaan myös yksi vaikutusvaltaisimmista organisaatioista maapallolla. Kuper kertoo myös, miten ja miksi seuran viime aikojen ahdinko on syntynyt.

Kuper keskittyy erityisesti kahteen jalkapallon meganimeen eli Johan Cruyffiin ja Lionel Messiin. Cruyff, alkujaan Crujiff, pikkuruinen Ajaxin kasvatti, pelasi Barcelonassa, tupakka suupielessä, 1973-1978 ja valmensi Barcelonaa 1988-1996. Tupakanpoltto oli ehtinyt loppua sydänkohtaukseen, ja siitä pitäen Cruyff tunnettiin intohimoisena tupakan vastustajana. Jalkapalloura jatkui menestyksekkäästi valmentajana Ajaxin jälkeen Barcelonassa 1988-1996 ja Katalonian joukkueessa 2009-2014.

Lionel Messi puolestaan hankittiin Barcelonaan Argentiinan takapihoilta jo 13-vuotiaana, alkuun juniorijoukkueeseen. Mies pelasi FC Barcelonan varsinaisessa joukkueessa 17 vuotta, ja vasta viime vuonna hänet myytiin saudiomisteiseen PSG-joukkueeseen Pariisiin. Myynti oli pakkorako, sillä Barcelonan rahat olivat lopussa.

Kuper puhuu kirjassa paljon rahasta, eikä syyttä. Jalkapallossa käytetään paljon sponsorirahaa, ja Barcelonankin liikevaihto on ennen pandemiaa ollut miljardiluokkaa. Palkkoihin seura käytti yli puoli miljardia – pelkästään Messin vuosiansiot olivat yli 100 miljoonaa euroa, eli neljännes kaikista pelaajapalkoista. Kuper sanoo suoraan, että härski kaupallisuus rahoittaa kaunista jalkapalloa: Messinkin sadat miljoonat ovat tulleet Qatarista.

Maailman jalkapallolegendojen mukana Barcelonassa ovat pelanneet myös niin Jari Litmanen kuin Zlatankin. Litmasen nimeä Kuper ei mainitse, suurimman osan ajastahan Litmanen vietti joko sairastuvalla tai vaihtopenkillä. 1999-2001 Litmanen osallistui 21 otteluun ja teki kolme maalia. Zlatan puolestaan tähteili Barcelonassa vuoden verran kymmenen vuotta myöhemmin, osallistui 29 otteluun ja teki 16 maalia.

Zlatan lähti oma-aloitteellisesti Barcelonasta Italiaan, Milanoon, koska hän omien sanojensa mukaan ”ei pitänyt seuran tavallisuudesta, jossa koko jengi oli koulupoikia”. 195-senttinen Zlatan ei myöskään viihtynyt kasvuhormoneilla 169 sentin pituuteen päässeen Messin varjossa, pelipaikoilla, joissa Zlatan ei ollut parhaimmillaan.

Hurmaavimmillaan Kuper on kertoessaan FC Barcelonan katalaanijuurista. Seura aloitti nimenomaan katalonialaisena seurana, jonka puhekielikin oli katalaani. Viekkaasti seura pärjäsi henkilökemioillaan myös Francon vainoissa. Valitettavasti vain katalaaninationalistisesta aatteellisesta yhdistyksestä on nyt tullut globaali viihdeyritys, jonka tulevaisuutta varjostavat talousvaikeudet.