Lisää Finlandia-ehdokkaita

Parin päivän päästä selviää, ketkä kotimaiset laatukirjailijat on valittu kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiksi.

Aikaisemmin veikkasin jo Kari Hotakaista ja Opetuslasta sekä Olli Jalosta Stalker-.vuosineen. Ja kyllä Aki Ollikainen ja Kristuksen toinen tuleminen listalleni kelpaisi, aiheestahan eli Oivallisista Ollikaisista kirjoitin jo jokin aika sitten.

Nyt ikiomalla ehdokaslistallani on vielä Tommi Kinnunen ja Pimeät kuut (WSOY 2022, 285 s.) Kinnunen kertoo kuusikymppisen opettajattaren kouluvuodesta, jonka kuukaudet ovat pimeitä pohjoisessa Suomessa. Niemen koulu on lähellä Neuvostoliiton rajaa ja opetustilana alkeellinen parakki, jonka peräkamari on opettajan asunto.

Yksielävä Elna tarttuu toimeen, ja kuukausien mittaan paljastuu lukijalle hänen elämänkohtalonsa kuin sipulia kuorimalla.On risainen perhetausta, oma sairaus pahenemassa, oppilaat koteineen ja taustoineen sodan runtelemia, byrokratiaa ja vaikeita esimiehiä. Mutta kaikessa paljastuu myös vahva nainen, joka sodan jälkeen jälleenrakennuksen keskellä tekee parhaansa.Elna on toisinaan riittämätön ja uupunut, mutta hänen maailmastaan johtaa suora linja nykyajan vaikeaan opettajuuteen, jonka Kinnunen, kuten media on meitä valistanut, hyvin tuntee.

Pimeiden kuiden loppulauseet ovat kuitenkin lohduttavia: ”Vaikka eläkkeeseen on vielä kolme vuotta, tähän kesään minä olen valmis. Ilma on pehmeätä hengittää. En ole vihainen, en väsynyt. Olen varma.” Miten moni nykyopettaja pystyy ajattelemaan samoin Suvivirsien ja kukkakimppujensa jälkeen?

Tommi Kinnusen lyömätön etu on myös viimeiselle sivulle liitetyt kiitokset ja lainaukset. Kansakoulun opetussuunnitelmat ja työpaikkailmoitukset 1940-luvun lopulta on luettu ja Elnan sairauskin kartoitettu asiantuntijavoimin.

————————

Viimeinen suosikki löytyy sitten Porin suunnalta. Mika Rättö (s. 1973) on omaperäinen taiteen monitoimimies. Uusin kirja Totuus (Teos 2022, 152 s.) on tarina sudenhetkestä, jolloin ihminen herää vailla suojamuureja.

Päähenkilö on eräänlainen Don Quijote-tyyppinen ritari, joka saapuu syrjäiseen linnaan muistinsa menettäneenä. Linnassa häntä parantelee vanha nainen, ja vastapalveluksena ritari alkaa muistaa oman elämänsä kulkua.

Totuus kertoo totuudesta eli rohkeudesta ja rehellisyydestä. Kun vanha emäntä kylvettää häntä, veden viiletessä myös totuus saa uudet kasvot. Rätön kirja toimii oivallisena epistolana minuuteen. Vinoileekohan hän nykyajan hyvinvointisaarnaajille ja maailmanparantajille? Jos niin on, olen lukenut Totuutta nautiskelemalla ja uppoutumalla kommervenkkeihin. Pehmeäkantinen kirja on pieni kooltaan, mutta aiheeltaan kaikkea muuta.