Leena Virtanen ja Sanna Pelliccioni jatkavat ihastuttavaa Suomen supernaisia (Teos 2021) sarjaansa.
Aikaisemmin on ilmestynyt Minna! Eeva! ja Ellen! Toivottavasti sarja saa jatkoa, kyllä Suomessa supernaisia riittää. Leena Virtanen on, paitsi toimittajana ja kriitikkona, arvostettu lastenkirjailija. Supernaiset-sarja osuu suoraan suoneen ja sen toivoisi päätyvän jokaisen kasvavan, lukemaan oppineen tytön yöpöydälle. Siitä sitä voisi sitten lukea iltasatunakin lukutaidottomille.
Kirjasarjan kuvittanut Sanna Pelliccioni on työskennellyt jo vuodesta 2003 freelance-kuvittajana ja saanut mm. 2019 kuvittajien Adventure-palkinnon.
Fredrika kaivaa esiin hienon suomalaisen naiskirjailijan, joka syyttä suotta aikoinaan jäi kansalliskirjailija Johan Ludvig Runebergin varjoon. Johan Ludvig ei vaimoaan kirjailijana juuri arvostanut eikä edes tiennyt, mitä kaikkea pöytälaatikkoon kertyi. Tuskin hän aviomiehenäkään oli helpointa laatua.
Tekijät toivovat, että kirja herättäisi lukijan pohtimaan tasa-arvokysymyksiä aina vain monipuolisemmin. Nykyajan lapselle tekee varmasti hyvää tietää, miten rooliutunutta perhe-elämä ennen vanhaan oli.
Jatkoksi uudelle kirjalle on pakko palata myös vanhaan. Huonetoverini alkoi kuulemma tilata Aku Ankkaa heti kun suomeksi voi, eli vuonna 1951. Tilaus jatkui ja jatkui, osoitteesta toiseen, vuodesta toiseen. Noin vuonna 2000, miehen ollessa jo kuusissakymmenissä, soitettiin taas Aku Ankan tilauspalvelusta: ”Pikku-Veijon tilaus pitäisi uusia. Mitä tehdään?” Pikku-Veijo kertoi olevansa kuudenkymmenen, niin että voisiko tilauksen vaihtaa kestotilaukseksi… Näin tapahtuikin.
Kun kahdeksankymppiä alkoi häämöttää, pikku-Veijo päätti lopettaa viimein tilauksensa. Panin hanttiin ja tilasi sen miehelle synttärilahjaksi. Eihän sitä sovi moista traditiota hylätä. Niinpä aloin itsekin lukea taas Aku Ankkaa, ja ilahduin suuresti, kun Akuunkin on saatu naisnäkökulma. Iines ja sisarentyttäret Leenu, Liinu ja Tiinu ovat tulleet taas mukaan. Yhdessä kertomuksessa Iines kuratoi Ankkalinnan museossa naiskeksijöiden saavutuksia esittelevää näyttelyä, jossa Leenu, Liinu ja Tiinu vierailevat partionjohtajansa kanssa. Saleja täyttivät sadat masiinat, vempaimet ja apparaatit, jotka kaikki olivat nerokkaiden ja rohkeiden naisten kehittelemiä, kuten jäätelökone, paloportaat, keskuslämmitys, astianpesukone, suodatinpussi, tuulilasinpyyhin tai jääkaappi. Myös keksijänaiset olivat esillä, kuten Ada Lovelace, ensimmäinen tietokoneohjelmoija ja tietysti Marie Curie, kahden Nobel-palkinnon voittaja laboratoriossaan.
Kymmenen pistettä Walt Disneyn Akulle, joka näin rouhevasti painottaa naisnäkökulmaa. Iines-lehti ehti Suomessa nimittäin ilmestyö kuutisen vuotta 2000-luvun alussa. Olisikohan tästä Ankkalinnan museon näyttelystä esikuva Helsinkiinkin Tekniikan Museoon?
Kommentit (0)